Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Rio lähtöpisteenä Etelä-Amerikan kiertueelle

Olen viettänyt elämästäni toista vuotta Etelä- ja Väli-Amerikassa. Rio de Janeiro, Cidade Maravilhosa, suurenmoinen kaupunki, on paikka, missä olen kuluttanut eniten aikaa tässä maanosassa. Sieltä reissuni alkoi tälläkin kertaa. Suunnittelen reissuni aina niin, että olen vähän aikaa laskeutumiskaupungissa. Jos rinkka jää jonnekin matkalle, niin on jotain toivoa saada se takaisin. Ensimmäiset yöt vietin yhdessä Rion erikoisimmista ja kuuluisimmista majapaikoista, Tavares Bastos favelassa sijaitsevassa Maze hostellissa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Englantilainen elokuvatuottaja Bob Nadkarni tuli vuosikausia sitten kaupunkiin ja perusti hostellin keskelle favelaa. 60-luvulla hänellä oli ollut suomalainen tyttöystävä ja kerran hän yllätti minut suomalaisella sanavarastollaan. Kun olin täällä ensimmäistä kertaa, Bob näytti minulle leikekirjaansa ja siellä oli juttuja hostellista ympäri maailmaa olevista lehdistä. Myös Helsingin Sanomat oli edustettuna. "Käytävällä tuli vastaan taisteluvarustuksessa oleva poliisi, sarjatuliase rinnalla roikkuen" Mazeen oli hyvä tulla, koska arvasin saavani huoneen käyttöön heti aamusta, mikä ei kyllä muualla onnistu. Faveloilla on hurja maine, mutta tämä on niin sanottu turvallinen favela, missä huumekauppaa ei harjoiteta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tosin kerran yöllä tietämätön taksikuski kieltäytyi ajamasta vuoren huipulle. Normaalisti porukka kulkee sinne vanhojen "Volkkarin" pikkubussien kyydissä tai mototakseilla. Monet asukkaat käyvät kaupungissa töissä ja pukeutuvat ihan normaaleihin vaatteisiin. Monessa favelassa asiat ovat toisin. Kerran kapealla käytävällä tuli vastaan taisteluvarustuksessa oleva poliisi, sarjatuliase rinnalla roikkuen. Bob kertoi hänen olleen naapurin miehen, joka lähti vain töihin. Käytävien varsilla olevat pienet asunnot näyttivät olevan siistejä ja taulutelevisio on vakiovaruste. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Itse pidän sitä aluetta yhtenä Rion turvallisimmista. Kun siellä ei ole monia matkailijoita, ei se houkuttele myöskään katupoikia, jotka kyttäävät turisteja Copacabanan alueella. Favelan asukkaat ovat yöpyjiä kohtaan ystävällisiä, mitään pahaa sanottavaa heistä ei ole. Iltaisin porukkaa kerääntyy piha-alueen pienien baarien edustalle viettämään aikaa. Jos osaisin keskustella portugaliksi, niin kyllä sieltä juttukavereita löytyisi. 970 aitoa jalkapallopelipaitaa Seuraavaksi majoittauduin Copacabanalla olevaan hostelliin ja siitä oli helppo lähteä metrolla tapaamaan kaveriani Fabiota , joka asuu keskiluokkaisella alueella Leblonissa. Hän on jalkapallotoimittaja ja lakimiehen koulutuksen saaneena hän on työskennellyt eri seuroissa paperiasioiden parissa. Nyt ympäristö oli aivan erilainen. Kerrostalon alaovella on vartija, joka ei ovea avaa tuntemattomille. Talossa on hieno uima-allas ja jopa ihan kohtuullinen sauna. Fabion suuri intohimo on aitojen pelipaitojen keräily. Aitous tarkoittaa sitä, että paidalla on myös pelattu. Hänellä on 970 paitaa ja kokoelma on yksi maailman suurimpia. Itse olen hänelle vienyt yhdentoista vuoden aikana yli viisikymmentä paitaa Suomesta. Olen saanut itselleni lukuisia paitoja ja päässyt hänen mukanaan sellaisiin paikkoihin, mihin muuten ei olisi ollut mitään asiaa. En usko, että kovin moni suomalainen on katsellut huippuottelua Maracanan ilmastoidussa lehdistökatsomossa ympärillään kuuluisia ex-huippupelaajia. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Fabion seurassa tutustuin mielenkiintoiseen tuttavuuteen. Kävimme syömässä hänen kaverinsa perheen kanssa. Tämä kaveri asuu Thaimassa ja toimii Kambodzan maajoukkueen valmennusryhmässä. Kun hänen juttujaan kuuntelin, niin uskoisin kyseessä olevan yhden maailman huonoimmista jalkapallomaista. Innostus on kuitenkin valtava, koska kotipeleissä käy yli 50 000 katsojaa. Cafe Bar, jossa kukaan ei juo kahvia Televisiossa näytettiin uutispätkää kuuluisalta Copacabanan rannalta. Kun henkilöauto oli tehnyt tuhoa rannalla, niin ensimmäisenä tuli mieleen joku terrori-isku, mikä kyllä tuntui hieman oudolta. Fabio selitti asian minulle. Kuljettaja oli saanut epilepsiakohtauksen ja auto ajautui ihmisten päälle. Yksi pieni lapsi menehtyi ja 18 henkeä loukkaantui. Muutaman päivän päästä kuljettaja selitti jotain televisiossa. Täällä näytetään esimerkiksi rikollisten naamat ruudussa. Kohtaus ei ollut hänelle ensimmäinen ja hänellä ei ollut enää ajokorttia. Aikanaan majoittauduin monta yötä Cafe Bar Garibaldin vieressä olevassa hostellissa ja silloin muodostui tähän kuppilaan läheinen suhde, kun siinä tuli istuskeltua. Tämä on todellinen kansankuppila, turisteja siinä ei juurikaan käy. Nimi on kyllä harhaanjohtava, ikinä en ole siellä nähnyt kenenkään kahvia juovan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Tiskin ääressä on muutama jakkara ja siihen eteen leveälle jalkakäytävälle nostellaan tuoleja ja pöytiä tarpeen mukaan. Omistajien ohella jotkut asiakkaat ovat tulleet vuosien aikana puolitutuiksi, mutta nyt en tavannut ketään heistä. Illan päätteeksi baarin lattianpesu hoidetaan hieman poikkeavalla tavalla. Pesuvesi kaadetaan lattialle ja harjataan roskien kera siihen jalkakäytävälle. Varsin helppo operaatio pienessä baarissa. "Yöllä näille kaduille ei ole tulemista" Riossa on paljon nähtävää ja koettavaa, kun vain rohkenee sukeltaa pintaa syvemmälle. Monet turistit näkevät vain Kristus-patsaan, Sokeritoppavuoren ja Copacabanan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Esimerkiksi junamatka laitakaupungille Banguun olisi monelle avartava kokemus. Eräässä matkaoppaassa sanotaan, että junat menevät alueille, minne kenelläkään ei pitäisi olla mitään asiaa. Sunnuntaina lähdimme Fabiolle läheisimmän seuran, Bangun, kotipeliin junalla. Metron ja junan matkustajissa on huomattava ero. Junassa porukka on keskimääräistä tummempaa, huonommin pukeutunutta eikä mitään salkkua kantavia pukumiehiä todellakaan kulje junissa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Brasiliassa sosiaaliturva on kaukana Suomen tasosta. Työttömän on koitettava ansaita elantonsa jotain myymällä, tai rikoksilla. Junassa riittää kyllä elämää, kun käytävällä kulkee jatkuvasti juomien, jonkun purtavan tai käyttötavaran myyjää hintoja huudellen. Keskusasemalta lähdettäessä muutaman pysäkin jälkeen on Engenhao, vuoden 2016 olympialaisten yleisurheilustadion. Botafogon pelipäivinä jotain turisteja saattaa tulla sinne junalla, mutta sen jälkeen turisteja ei kyllä junassa näy. Bangu on 20. pysäkki lähdön jälkeen ja sillä matkalla näkyy jo todellista Brasiliaa. Kaikki ei ole enää niin hienoa, kuin rantakaduilla ja keskustassa. Bangussa joitain katuja on suljettu lukittavilla porteilla turvallisuuden vuoksi. Yöllä näille kaduille ei ole tulemista. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Menimme katsomaan kahden pienen seuran, Bangun ja Volta Redondan ottelua. Brasiliassa seurojen kannattajat ottavat toisinaan verisesti yhteen, mutta nyt oli toisin. Oli hieno nähdä, kun fanit pitivät keskenään grillijuhlia ennen ottelua. Fabion mukaan tämä on ihan normaalia näiden faniryhmien välillä. Fabio on työskennellyt seurassa aiemmin ja tuntui, että kaikkien piti paiskata kättä hänen kanssaan ja vaihtaa muutama sanaa. Seuran fanit tuntuivat olevan hyvää porukkaa jopa "gringoa" kohtaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Mäntän työvoimatoimista Rioon Viikonloppuna vanha reissukaverini Gloria saapui Koillis-Brasiliasta Rioon ja hänen kanssaan jatkan reissua eteenpäin jonkun aikaa. Glorian kanssa tapasimme myös Kontolan Samin . Hänet joku paikallisista voi muistaa, koska Sami avusti tietokoneen käytössä Mäntän työvoimatoimistossa muutama kesä sitten. Hän on asustanut Riossa jo kymmenen vuoden ajan osan vuodesta. Sami tekee hieman toimittajan töitä ja on intohimoinen sambamusiikin ystävä. Pian hänellä on taas vuoden kohokohta, kun on sambakarnevaalit. Hän soittaa rumpuja Mangueiran sambakoulun kulkueessa ja on kerran ollut voittamassa sambakarnevaaleja. Karnevaalithan on sambakoulujen välinen kilpailu, missä on I- ja II-divisioona palloilun tapaan. Kerrassaan upea tapahtuma, mutta nyt en pääse sinne. Rion jälkeen ensimmäinen paikka on Ubatuba, tyypillinen rantalomakohde. Koska se on suosittu paikka paikallisten keskuudessa ja sinne oli vain yksi bussivuoro aamupäivällä, otin ensimmäistä kertaa liput netin kautta ennakkoon. Yllättävän helppo homma, vaikka kaikki sivut ovat portugalin kielellä. Huomenna matka jatkuu linja-autolla Santosiin. Kaksi erillistä matkaa vievät yhteensä seitsemän tuntia, mutta isossa maassa se on vähän ja menee vanhalla rutiinilla.