Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Paluu tulevaisuuteen

Kun kesäkuussa muutin takaisin Mänttään, olin ollut poissa Mäntästä aika tarkalleen kuusi vuotta. Aina täällä vieraillessani huomasin ilokseni kaupungin kehittyvän monella tavalla. Menneen kuuden vuoden aikana tänne on tullut tekonurmikenttä, uusi iso päiväkoti, jonne mahtuu varmaan koko kylän muksut, upouusi jäähalli ja kirsikkana kakun päällä Mänttään nousi kansainvälisestikin merkittävä Göstan uusi paviljonki. Nuoren aikuisen näkökulmasta täällä on kaikki, mitä ihminen tarvitsee: terveyspalvelut toimivat, ruokakaupat ovat lähellä, apteekkikin on auki suurimman osan päivästä. Fyysistä pankkia kaipaan joskus, mutta toisaalta en vastusta digitalisaatiota. Lisäksi kaupunki pitää huolen siitä, että meillä on riittävästi harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia. Itse asiassa olen käyttänyt kaupungin tarjoamia liikuntapalveluja enemmän kuin missään muussa kaupungissa, jossa olen asunut. Nämä asiat eivät kuitenkaan riittäneet houkuttelemaan minua tänne, kun vaihtoehtona oli Tampere, Helsinki tai Lontoo, jossa asuin ennen tänne muuttamista. Muutin tänne siksi, että uskon Mänttään. Muutin tänne myöskin kannanottona sille, ettei elämän sekä taiteen ja kulttuurin tarvitse keskittyä ainoastaan pääkaupunkiseudulle. Olen aidosti ylpeä mänttäläinen, ja mikä olisikaan parempi tapa osoittaa se kuin muuttaa itse tänne ja tehdä töitä sen eteen, että Mänttä tullaan tuntemaan maailmallakin pienenä hulluna taidekaupunkina keskellä ei mitään. Tänne muuttaessani ja täällä asuessani haluan edesauttaa sitä, että tämä kaupunki ei kuole. Haluan käyttää paikallisia palveluita, edistää kaupunkikulttuuria sekä ottaa osaa tapahtumiin, sillä se on se mitä kaupunkimme tarvitsee. Me mänttäläiset kun emme ole toistemme kilpailijoita, meillä ei ole siihen varaa. Meidän täytyy tehdä yhdessä töitä sen eteen, että paikalliset palvelut säilyvät ja saamme – tai teemme niitä jonain päivänä vielä lisää.