Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Museolla merkittävä kokoelma Ahtilan teoksia

Serlachius-museoilla on merkittävä kokoelma Suomen maailmalla menestyneimmän nykytaiteilijan Eija-Liisa Ahtilan teoksia. Museon johtaja Pauli Sivonen kertoo, että heillä on nyt Ahtilan 2000-luvulla syntyneiden teosten merkittävin museokokoelma. – Mahdollinen rakkaus - teos on Serlachius-museoiden toinen komissio Ahtilalta. Se tarkoittaa taiteilijalta museolle tilattua teosta, joka tulee museon kokoelmiin ja sen ensiesitys on täällä. Sen jälkeen se lähtee maailmalle, Sivonen kertoo. Ahtilan teos koostuu erillisistä osista, jotka luovat yhtenäisen kokonaisuuden. Kolmiosaisessa hybriditeoksessa veistoksellisuus yhdistyy liikkuvaan kuvaan. –Teokseni käsittelee mahdollisuutta kokea empatiaa ja rakkautta muita eläviä olentoja kohtaan, Ahtila kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ahtilan mukaan teos kohdistaa huomion niihin inhimillisiin tunteisiin, jotka tarjoavat pohjan elollisten olentojen välisten hierarkioiden purkamiselle ja muutokselle kohti toislajisten tunnustamista. Teos heijastelee näiden tunteiden alkuperää, sitä miten me ne määrittelemme ja hahmotamme niiden toiminnan osana laajempaa elollisten olentojen elämän jatkumoa. Installaation ensimmäinen osa on hybridi, joka yhdistää veistoksen ja liikkuvan kuvan teknologian ja kohdistaa huomion rakkauden syntyhetkeen. Edellisen sukupolven LED-moduuleista koottu teos luo kuvan varhaisesta muistosta - äidistä ja alkuyhteydestä. Teoksen toinen osa kysyy, keitä me olemme? Mikä on ihminen? Kysymystä lähestytään katsomalla ihmisen ja toislajisen välistä historiallista jakoa. Kahden teoksen avulla luodaan tilanne, jossa oletetaan ihmisen läsnäolo ja samalla kyseenalaistetaan se. Samalla lähestytään kysymystä siitä, miten toiseus, muukalaisuus, kulttuurissamme rakentuu. Tilanne rakennetaan mukailemalla aavesäryn hoitoon käytettävää menetelmää, jossa pöydälle sijoitetun peilin avulla manipuloidaan kivun aivoihin luomaa muistijälkeä. Installaation kolmas osa lähestyy teemaa äänen avulla, missä teemaan luodaan reittejä puheen ja äänimaiseman avulla. –Edelliset teokset ja niiden tekeminen johtivat väistämättömän kysymyksen ääreen: mikä tekee mahdolliseksi ja toisaalta myös oikeuttaa meidät ihmiset kääntymään toisten puoleen, kunnioittamaan ja arvostamaan toisen kaltaista elämää ja eläviä. Se vei miettimään rakkautta ja mitä se on, Ahtila kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ahtilan Mahdollinen rakkaus -teoksen kanssa Serlachius-museo Göstassa avautui mänttäläisen Riikka Lenkkerin Yötä vasten -näyttely. Taidemaalari Lenkkerin maalauksissa nähdään paikallisia kasvoja, jotka viettävät yön tunteja sängyissään. –Lenkkeri on meille museolla varsin tuttu taiteilija ja opettaja, mutta hämmästyin, kun totesin tämän olevan Lenkkerin ensimmäinen näyttely meillä, Sivonen toteaa. Näyttelyn kuratoinut Laura Kuurne kertoo, että Lenkkerin teoksissa ihmiset on kuvattu paljaimmillaan. Hetkellä, milloin heidän kehonkielensä ei ole kontrollissa. –Arkisen tunnistettavuuden vastapainoksi mehevät maalikerrokset, raskaina painuvat vartalot ja kiertyvät peitot vievät ajatukset renessanssin tai barokin maalaustaiteeseen. Sommittelun perustana on ruumiillisuuden ja painon tuntu yhdessä etualalle puskevan tai taka-alalle vetäytyvän värin kanssa, Kuurne kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Lenkkeri maalaa kuvia tavallisista ihmisistä. Realismin perinteeseen kytkeytyvissä maalauksissaan hän syventyy tavallisuuden kaunistelemattomaan kuvaukseen. Lenkkerin kankaille päätyvät aiheet ovat usein niitä, joita emme näe jokapäiväisessä kuvastossa. –Nämä työt ovat hyvin tuoreita. Niitä on työstetty, muutettu ja maalattu päälle useita kertoja. Olen käyttänyt näiden maalausten pohjalla valokuvia, mutta niiden tilanteen ovat kuitenkin täysin lavastettuja, Lenkkeri kertoo. Lenkkerin maalauksissa yön tunteina nukutaan, valvotaan, pohditaan tapahtuneita, suunnitellaan tulevaa ja noustaan ylös. Jäljelle jää tyhjä sänky rypistyneine lakanoineen ja mytättyine tyynyineen. Ihminen näyttäytyy yötä vasten päiväminänsä vastakohtana – haavoittuvaisena ja kömpelönä.