Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Hanuria soittava liikenneopettaja neuvoo kiireisiä autonkuljettajia: "Ole mieluummin myöhässä perillä, kuin niin että matka katkeaa onnettomuuteen"

Soinissa syntymässä käynyt liikenneopettaja, Kari Anttila , viettää eläkepäiviään Mäntän Monhassa. Seurana ovat puoliso Ella sekä 6-vuotiaat irlanninsusikoirat Artturi ja Iivari. Päivittäin Kari käy koiriensa kanssa lenkillä, niiden kanssa tulee käveltyä reippaasti ja se on tehnyt omistajan sydämelle hyvää. Mäntässä 69 vuotta asunut liikenneopettaja Kari Anttila täyttää 70 vuotta lauantaina 24. helmikuuta. Hämeenlinnan ammatillisesta opettajakorkeakoulusta liikenneopettajaksi vuonna 1989 joulukuussa valmistunut Anttila empi pitkään ammatinvalintaansa. Hän haki kouluun vasta kolmannella kerralla, vaikka paperit oli täytetty jo pari kertaa aiemminkin. Vuonna 1971 talvella järjestettiin Autoliiton toimesta Mäntässä ensimmäinen autoilijoiden talviajokouluttajien kurssi. –Silloin jo heräsi mielenkiinto hakea liikenneopettajan koulutukseen, tilasin paperit, mutta en uskaltanut lähettää niitä, pelkäsin että jos ne hyväksyvät, kertoo Anttila. Meni vuosia ja Anttila toimi Autoliiton kouluttajana ympäri Suomea. Oli talviajo-, pimeäajo- ja maantieajokoulutuksia. Anttila tilasi muutaman vuoden päästä uudet hakupaperit, mutta ne jäivät taas lähettämättä. Vuonna 1987 kesällä Anttila tilasi kolmatta kertaa hakupaperit ja myös lähetti ne. Helsingissä oli kahden päivän soveltuvuuskokeet. Kaikki testattiin ja se oli rankka rupeama. Alun perin Anttila opiskeli Mäntän ammattikoulussa putkiasentajaksi ja teki niitä töitä. Sen jälkeen hän oli töissä yhtiön konepajalla ja keskuskorjaamolla. Hän on ollut myös kuuden Kirkonpellon kerrostalon päätoiminen talonmies. Ensimmäinen työpaikka liikenneopettajana oli Mäntän Auto-Opistossa. Vuonna 1992 syksyllä Anttila osti Auto-Opiston ja siirsi sen Vilppulaan. –Otin käyttöön sellaisen käytännön, että oppilaat ilmoittautuivat minulle ja jos oppilaat olivat Mäntästä, kävin ennen tunnin alkua hakemassa heidät ja vein tunnin loputtua takaisin, kertoo Anttila. Liikenneopettajan työ oli vaihtelevaa, kaikki ajotunnit ja jokainen oppilas olivat erilaisia. Anttila arvelee, että hänessä on joku kulkutauti, hän haluaa olla liikkeellä ja menossa vähän kokoajan. Anttila kertoo motokseen, joka oli myös aina autokoulun mainoksissa: Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa. Liikennekulttuuri on takavuosista muuttunut Anttilasta merkittävästi. Nopeusrajoituksista ja liikennemerkeistä ei välitetä, se tiedostetaan että valvontaa ei ole enää takavuosien malliin ja se näkyy kyllä onnettomuuksina. KMV-lehdestä onkin saatu usein lukea Anttilan teräviä huomioita liikenteestä ja liikennemerkeistä. Anttila myi autokoulunsa vuonna 2007. Oli eläkkeelle jäätyään vielä palkollisena ja on vieläkin kiireapuna tarvittaessa. Anttila kiteyttää liikenneturvallisuuden turvaväleihin ja rauhallisuuteen. –Ole mieluummin myöhässä perillä, kuin niin että matka katkeaa onnettomuuteen, etkä pääse ollenkaan perille, kertoo Anttila. Harrastuksina Anttilalla on hanurin- ja sahansoitto. Hän on soittanut monenlaisissa tilaisuuksissa, häissä, hautajaisissa ja syntymäpäivillä. Sahansoittoa hän kuuli ensi kertaa yhtiö rakennuspuolella kesätöissä ollessaan vuonna 1967. Siitä lähti kiinnostus soittaa sahaa. Hän on esiintynyt muun muassa presidentti Sauli Niinistölle Mäntässä vuonna 2017. On ollut myös ulkomaankeikkoja Israelissa. Anttila on käynyt usein Ellan kanssa Israelissa, matkoja on tehty kymmeniä ja heprea on hallussa välttävästi. Israelilainen musiikki viehättää, se on surumielistä, mutta tavallaan reipasta. Suuri käänne Anttilan elämässä tapahtui vuonna 1982, kun Viktor Klimenko esiintyi Mäntässä. Anttila tuli uskoon, hänen uskonsa on sellaista omaa uskoa, jota hän ei tyrkytä muille jos ei kysytä.