Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Tanner, suomalainen patriootti

Kirjan alaotsikkona on ”Itsenäisen Suomen mies”. Siihen olisi voinut vielä lisätä: itsenäinen mies. Väinö Tanner (1881–1966) toimi aina oman näkemyksensä mukaan, parhaaksi katsomansa päämäärä tavoitteenaan. Noina pahimpina kansamme koettelemusten vuosina. Tanner ei katunut tekemisistään juuri mitään muuta kuin liiallista uskoaan talvisodan alla sodan syttymättömyyteen. Tanner oli proletaarisista oloista lähtöisin. Lapsuus ja kouluikä olivat kuitenkin melkoisen turvattuja. Mutta aikuisiässä proletaarinen elämä oli vain kaukainen muisto. Koulutukseltaan Tanner oli täysi herra, vaikka työväen asioita ajoikin ponnekkaasti. Mutta toki köyhän asialla voi olla olematta tulipunainen marxilainen kommunisti. Punakapinaan Tanner ei osallistunut. Hän oli niiden maltillisten vasemmistojohtajien joukossa, jotka totesivat, että kapinassa ei työväen käy hyvin. Eikä käynytkään! Sisällissodan jälkeen Tanner toimi voimakkaasti kapinallisten armahduksen puolesta. SDP oli Tannerin poliittinen koti Perheellä oli iso maatila Vihdissä, Sorkki, ja siellä työskenteli paljon palvelusväkeä. Tilan koko oli peräti 1200 hehtaaria. Eli, Tannerit olivat melkoinen ”kulakkiperhe”. Linda touhusi talon topakkana emäntänä; ja vähän isäntänäkin kun Väinö oli jatkuvasti menossa. Väinö Tanner toimi pitkään osuustoimintaliikkeessä, jopa sen kansanvälisessä (KOL) johdossa. Voitaneen sanoa, että talouselämässä Osuusliike Elanto oli hänen suurin rakkautensa kohde. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) oli Väinö Tannerin poliittinen koti. Sen johdossa hän toimi pitkiä aikoja. Kansanedustajaksi ja ministeriksi tämä valittiin useana vuotena. Presidentiksi pääsyn estivät ne surullisen kuuluisat ”yleiset syyt”. Väinö Tanner tuomittiin yhtenä sotasyyllisenä. Sotien aikaisia tekojaan hän ei kuitenkaan katunut, eikä ollut syytäkään. Sodan ajan poliittinen johtomme toimi parhaan näkemyksensä mukaan. Valittavana maailmapolitiikan myrskyissä oli heillä useimmiten enemmän tai vähemmän huonoja ratkaisuja. Niistä koetettiin valita vähiten huono vaihtoehto. Ja itsenäisenä valtiona selvittiinkin. Tästä työstä sitten pistettiin päättäjiä linnaan. Valikoivasti. Kirjassa todetaan, että sinne olisi ollut syytä passittaa kyseisin perustein myöskin Kekkonen ja Pekkala . Kekkonen oli ollut mukana jatkosodan aikana niin kutsutussa rauhanoppositiossa, jonka toiminta oli suorastaan valtiopetoksellista. Paljolti Kekkosen masinoimasta sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä jäi Tannerille ikuinen kauna UKK:ta kohtaan. Ja osin myös Paasikiveä . Vankeusajan kirjeenvaihtoa Kirjailija Lasse Lehtinen on liittänyt kirjaansa mielenkiintoista kirjeenvaihtoa vankeusajalta. ”Kekkoslovakian” ihannoijien kannattaa lukea ajatuksen kanssa tämä teos. Kekkonen oli Tannerille, ja monelle muullekin, punainen vaate. Ja Stalin . Kumpaakaan hän ei mielistellyt eikä kumarrellut. Se ei sopinut suomalaisen luonteelle. Kun neuvostojohto ei sodin saanut maatamme vallattua, niin sitten alettiin ”hiipivä vallanotto”. Siinä suomettaminen oli ensiarvoista. Ja kyllä suometuttiinkin, lähes koko puoluekirjon leveydeltä! Myös virkamieskuntaa, talouselämän johtoa, jopa kirkonmiehiä oli mukana itänaapurin aivan liiallisessa liehittelyssä. Väitteet itänaapurin puuttumattomuudesta sisäisiin asioihimme ovat täyttä valhetta. Kiristyksenomaisia ohjeita ja suoranaisia määräyksiä sateli neuvostojohdolta, ja niitä käytiin sieltä suorastaan hakemassa. Hallitukset piti hyväksyttää Kremlissä. Ala-arvoista ja kieroa peliä politiikassa Tämän mammuttimaisen kirjan luettuaan ei voi kun ihmetellä kuinka ala-arvoista ja kieroa peliä oli tuon ajan suomalainen politiikka! Ei kai tänä päivänä? Kun otetaan huomioon Neuvostoliiton vaikutus valtiolliseen päätöksentekoomme, niin tuntee suorastaan kuvotusta lukiessaan. Kommunistien masinoima poliittinen lakkoilu on ollut järjetöntä, puhumattakaan kaikenlaisesta muusta valtion ja kansan enemmistön vastaisesta mesomisesta. Fagerholm totesi tästä kotikommunistiemme toiminnasta, että Venäjällä ja kansandemokratioissa sellaisen maanpetoksellisen toiminnan harrastajat olisivat roikkuneet aikaa hirressä. SDP:n hajaannuksen käy kirjoittaja seikkaperäisesti läpi. FT Lasse Lehtinen on mainio kynämies. Hän kirjoittaa sujuvaa tekstiä ja on perehtynyt aihepiiriin laajasti. Hänen tulkintansa asioista on oikeaan osunutta. Huumoriakin kirjasta löytyy. Summa summarum. Väinö Tanner oli läpeensä isänmaallinen mies. Kunnioitettava suomalainen. Pertti Rampanen