Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Sata vuotta sitten Vilppulassa taisteltiin punaisten ja valkoisten leireissä

Vuoden 1918 sotaan jouduttiin, kun Venäjän keisarivalta romahti maaliskuussa 1917. Se romahdutti koko Suomen vallanjaon ja kaikki meni uusiksi. Tämän seurauksena Suomessa syntyi voimakas valtataistelu. Vastakkain olivat punainen työväestö ja valkoinen sivistyneistö, näillä perustein sotaa voitaisiin kutsua myös luokkasodaksi. Historiantutkija, filosofian tohtori Tuomas Hoppu toteaa sodassa olleen kyse hyvin pitkälti demokratian kriisistä. –Molemmilla puolilla on hyväksyttäviä näkemyksiä, mitä he sodassa ajoivat. Molempien puolien näkemys oli kuitenkin harhakuva eikä kumpikaan pystynyt näkemään kompromissia ratkaisuna, Hoppu toteaa. Sisällissota alkoi tammikuussa 1918 Sisällissota alkoi yöllä 27.–28. tammikuuta 1918 punaisten ottaessa vallan Etelä-Suomessa ja valkoisten ryhtyessä riisumaan venäläisiä aseista Pohjanmaalla. Valkoisten päämajassa Vilppulan kautta pohjoiseen kulkevan rautatien merkitys ymmärrettiin jo ennen sotatoimien alkua. Rautatien merkitys on yksi syy siihen, että syntyi Vilppulan rintama. Rintamaan luetaan mukaan myös Ruoveden, Kurun ja Länkipohjan suunta. –Venäläisten ensimmäisenä tavoitteena oli Haapamäen risteyksen sijaan avustaa venäläisiä varuskuntia Pohjanmaalla. Valkoiset uskoivat, että nämä venäläiset apujoukot siirtyisivät pohjoiseen rautateitse ja siihen aikaan Pohjanmaan rata kulki Vilppulan kautta, Hoppu selventää. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Rautatieyhteydet katkaistiin siltoja räjäyttämällä Pohjanmaan venäläisten aseistariisunnan alkaessa valkoiset varautuivat katkaisemaan rautatieyhteyden pohjoiseen. Strategisten rautatieyhteyksien räjäyttäminen sodan ensimmäisinä päivinä eri puolilla Suomea kuului olennaisena osana valkoisten sodankäyntiin. Näin häirittiin vihollisen joukkojen- ja aseidenkuljetuksia ja voitettiin aikaa omille toimenpiteille. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Valkoisten räjäytyssuunnitelmiin kuului myös sillan räjäyttäminen Haapamäen seudulla. Ensimmäinen silta räjäytettiin Haapamäen pohjoispuolella. Seuraavana yön valkoiset räjäyttivät Kolhon sillan. Kolhonsalmen sillan sijasta oli alun perin määrä räjäyttää Inhan silta Ähtärissä, mutta tähän ei Keuruun suojeluskunta suostunut, koska se olisi voinut merkitä Keuruun jäämistä punaisten haltuun. Tammi-helmikuun vaihteessa Vilppulan punakaarti yritti vallata Mäntän, mutta kahakka jäi pieneksi. Vilppulan kaarti vetäytyi takaisin Vilppulaan ja Lylyyn. Ensimmäiset taisteluta Vilppulassa helmikuussa Helmikuun alussa käytiin ensimmäiset taistelut punaisessa Vilppulassa, kun Matti Laurilan lapualaiskomppania saapui paikalle ja pystytti rintaman. Ensimmäiset taistelut käytiin toinen päivä, neljäs ja seitsemäs päivä helmikuuta. Ensimmäisen päivän taistelut olivat varsin laimeita, pääasiassa kyse oli vain laukaustenvaihdosta. Neljännen päivän taistelua käytiin noin 5 tuntia. Punaisten tykit ampuivat noin 60 laukausta, mutta valkoiset pitivät puoliaan. Vakavin yritys murtaa valkoisten rintama tapahtui punaisten osaston koukatessa kirkon luo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Punaisten tarkoituksena oli ylittää vesistö kirkon luona olevaa ponttonisiltaa pitkin, mutta valkoiset olivat jo edellisenä iltana vetäneet sen kirkon puolelle. Punaisten yritys lähestyä kirkonrantaa kilpistyi valkoisten Kirkonniemestä ja Mäkitalosta avaamaan kivääri- ja kuularuiskutuleen. Seitsemännen päivän taistelut kirkon suunnalla olivat jo kiivaampia. Tällä kertaa hyökkäysjoukoissa oli jo Helsingin punakaartin ja Pietarin suomalaisen punakaartin miehiä ja yksi panssarijuna. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Rautatien suunnassa punaiset eivät valkoisten tulituksen vuoksi päässeet eteenpäin, sillä panssarijuna ei valkoisten tykkien vuoksi uskaltanut ajaa lähemmäksi siltaa. Ilman panssarijunan tukea eivät punaiset rohjenneet edetä. Vasemmalla punaisten osasto törmäsi sulaan Sulussalmeen eikä kyennyt ylittämään vesistöä. Päähyökkäys tapahtuikin lopulta iltapäivällä Kirkkoniemen suunnalla, jossa punaiset ilmeisesti arvelivat voitavan helpoiten päästä vesistön yli. Tykkitulella punaiset karkottivat valkoisten konekiväärimiehet kirkon tornista. Monet hautakivet saivat osumia, samoin kirkko ja sen urut. Valkoiset kuitenkin torjuivat punaisten yrityksen. Aavejuna jumittui vaihteeseen Vilppulassa käytiin laimeita etuvartiokahakoita myös 10. ja 14. helmikuuta. 21. helmikuuta punaiset tekivät yhden vakavamman hyökkäyksen, joka oli varsin samanlainen kuin edelliset. Taistelut päättyivät siihen, kun punaisten panssarijunassa ammuttiin tykinlaukaus siten, että junassa ollut punakaartin komentaja menehtyi joko paineaallon vaikutukseen tai tykinlaukaukseen. –Sen myötä panssarijuna vetäytyi taisteluista ja sitä kautta myös punaiset vetäytyivät. Sen jälkeen taistelut siirtyivät Väärinmajaan, josta tuli rintaman varsinainen pääpaikka, Hoppu kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. 13. maaliskuuta punaisilla oli Vilppulassa vielä yksi yritys, kun räjähdysaineella lastattu aavejuna lähetettiin kohti Vilppulan siltaa. Juna päätyi kuitenkin jonnekin asemanvaihteeseen. Junan oli tarkoitus räjähtää ja aiheuttaa sekasorto, jonka seurauksena punaiset olisivat päässeet hyökkäämään. Mutta kun juna juuttui vaihteeseen, kävivät valkoiset laskemassa veturin paineet alas ja räjähdysvaara oli ohi. 17. päivä punaiset ja valkoiset lähtivät kumpikin hyökkäykseen, mutta siitä tuli laimea kohtaaminen. 18. maaliskuuta joukot sitten lähtivät Vilppulasta ja sen taisteluiden vaihe oli ohi. Lähde: Tuomas Hopun luento Vilpun päivillä 8.3.2018, Tuomas Hopun esitys Vilppulan rintama osoitteessa www.sisallissota.com