Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Ihmisen ja eläimen ainutlaatuinen suhde

Eija-Liisa Ahtilan näyttely Mahdollinen rakkaus avattiin vastikään Serlachius-museoissa. Moniosaisen teoksen tarkoituksena on herättää ajatuksia inhimillisestä kyvystä tuntea rakkautta muita elollisia olentoja kohtaan. Teos ei ole helppo, mutta jotkin osat siitä avaavat hänen ajatustaan hyvin. Näyttelyssä on kaksi tutkimuspöytää, joille on asennettu näytöt. Näytöillä pyörii video simpanssin käsistä, joka tekevät pieniä liikkeitä. Kävijä laittaa omat kätensä näytön taakse siten, että apinan kädet näyttävät olevan suoraan hänen omien käsiensä jatkeena. Hetken kuluttua omat kädet alkavat toistaa samoja liikkeitä, joita apina tekee. Jään miettimään, mikä yhdistää ja mikä erottaa omat käteni apinan käsistä. Yhtäläisyydet ovat selvästi suurempia kuin erot. Miksi en voisi kiintyä johonkin, joka on niin samankaltainen kuin minä? Toisaalta onko lähestymiskulmani aivan väärä? Tarvitseeko toislajisen olla yhtään samankaltainen, jotta siihen voisi kiintyä? Ahtilan tapa käsitellä aihetta herättää ajatuksia mutta ei sellaisia tunteita kuin vaikkapa sosiaalisessa mediassa jaettavat lemmikkien kuvat ja videot, joista välittyy aito välittäminen ja huolenpito. Koirat ja kissat saattavat olla omistajilleen tärkeämpiä kuin yksikään ihmissuhde. Vanhainkodeissa ja palvelutaloissa vierailevat lemmikit saavat tutkitusti paljon hyvää aikaan. Muistinsa menettäneen vanhuksen käsi nousee silittämään lemmikin pehmeää turkkia ja mieleen palaavat muistot omasta rakkaasta koirasta tai kissasta vuosikymmenten takaa. Kuulin kerrottavan, että töistä väsyneenä ja stressaantuneena kotiin tullut ihminen kiersi koiransa ensimmäisten iloisten tervehdysten saattelemana takaovelle, meni ulos ja tuli uudestaan etuovesta. Taas koira tervehti yhtä onnellisena kuin ensimmäisellä kerralla. Pari, kolme kierrosta myöhemmin stressi oli kadonnut. Perheeseemme on nyt kuulunut runsaan puolen vuoden ajan pieni Iita-koira, joka on lunastanut paikkansa laumassamme. Se on aina yhtä onnellinen oman perheensä näkemisestä – olitpa ollut pois viikon, päivän tai tunnin. Miten voi olla kiintymättä lemmikkiin, joka on niin ehdottoman uskollinen omistajalleen?