Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Pääkirjoitus: Kun aktiivisuus ei olekaan toivottavaa

Työttömyysturvan aktiivimallin kumoamista ajava kansalaisaloite keräsi nopeasti vaadittavat 50 000 allekirjoitusta. Kaikkiaan allekirjoituksia kertyi 140 000. Se on selkeä viesti kansalaisilta. Samaan aikaan eduskunnassa "herää huoli" siitä, miten aloitteiden kasvavaan määrään varaudutaan. Keskusteluissa on esitetty, että eduskuntakäsittelyyn päätyvän kansalaisaloitteen allekirjoitusten raja pitäisi nostaa esimerkiksi sataantuhanteen. Nykyisen rajan saavuttamista pidetään nykytekniikalla liian helppona. Onkohan näin? Eikö kansalaisaloite luotu juuri sitä varten, että ihmiset saisivat äänensä kuuluviin tärkeiksi kokemissaan asioissa? Ei 50 000 ole mikään mitätön määrä. Rajaa kiristämällä ei poisteta kansalaisten kokemia ongelmia vaan lakaistaan niitä maton alle. Kansalaisaloite on tullut käyttöön Suomessa vuonna 2012. Eduskunnan käsittelyyn on yltänyt kaikkiaan 22 aloitetta. Eiväthän kansalaisaloitteissa esille tuodut muutostarpeet helppoja ole. Aktiivimallin kumoamisen lisäksi raja on ylittynyt muun muassa kansanedustajien sopeutumiseläkkeen poistamista koskevassa aloitteessa. Ongelmalliseksi on koettu myös se, että kansalaisaloitteella pyritään pyörtämään eduskunnan hiljattain tekemä päätös. Onko tämäkään aito ongelma, jos kansalaisten kokema muutostarve on niin suuri, että aloitteen allekirjoittajia löytyy yli 50 000 tai jopa 140 000? Tässä asiassa kansalaisten aktiivisuus ei näytä olevankaan toivottavaa.