Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Mielipide: Aihetta kotiseutuylpeyteen

MIELIPIDE Vilpun päivän sisällissotahistoriaa vaalinut kotiseutujuhlinta ja Autere-opiston Heidi Könkään kirjailijapuheenvuoro ovat vastikään olleet hienoja esimerkkejä kotiseututuntemuksen ja -tunteen vaalimisesta näillä kulmilla. Arvokas historiaan ja kansatieteeseen nojaava kotiseudun tutkiminen tuottaa meille paikkakuntalaisille yhteisyyttä ja turvallisuutta: nämä ovat meidän asioitamme, nämä ovat tärkeitä juttuja. Paikkakuntalaisina saamme olla hyvin ylpeitä Serlachius-museoiden tyylikkäästä panoksesta paikallistunteiden nostattajina ja uusintajina. Erityinen kiitos täytyy esittää Serlachiukselle tässä yhteydessä Riikka Lenkkerin ja Ville Lenkkerin upeista näyttelyistä. Riikka Lenkkerin hellyttävä näyttely Yötä vasten on kotoisa, realistisen kaunis ja kiinni mänttäläisessä todellisuudessa niin intiimisti, että se melkein hirvittää, muttei sittenkään: paikalliset nukkujat ja heidän vuoteensa henkivät unen juhlaa. Ystävällinen ja rehevä pehmeys törmää vain pikkuisen päivän kovaan todellisuuteen vuoteeseen unohtuneen kuoritun hedelmän rikkinäisessä muodossa: hyvänen aika mitä se siinä – taiteen tradition ylikypsä hedelmä porvarillisen yltäkylläisyyden keskellä viestimässä katoavaisuutta ja onnen häilyväisyyttä. Paikallisuus yhdistyy universaaliin. Ville Lenkkerin riemastuttava kuvaus isästään Hannu Lenkkeristä , lääkärilegendasta jo eläessään, on pojan kaunis monumentti suurelle isälle. Ville Lenkkerin taidokkaat valokuvat ovat hurjia, osuvia ja hillittömän hauskoja, juuri kuin se muotokuva, joka isän hahmosta niissä piirtyy. Miten hauskasti avattiinkaan näyttelyn katsojalle suusta suuhun siirtyneitä kaskuja, sutkauksia ja juttuja nostalgisen oikean kirjoituskoneen äänimaailman avulla. Näyttelykirja Pikkukaupungin sairauskertomus on helmi, jossa kuvallisen ilmaisun mestari Ville Lenkkeri osoittautuu myös kirjallisen ilmaisun mestariksi kahdella kielellä. Kertomus alkaa: ”Isä oli hyvällä tuulella ja pidättelemätön. Minä tasapainotin olemalla hiljaa ja sulkeutunut.” Aforistisia oivalluksia vilisee: ”Isän elämäntyyli oli pieniä vastoinkämisiä tuottava, ja niistä hän myös onnensa ammensi”. Kun isä huudatti joulukuusen hakumatkoilla radiota: ”Monta lapsuuden joulua sitä kummastelin, mutta meillä ei ollut tapana pilata ihmetyksen aiheita kysymällä.” Hienoa on asua paikkakunnalla, jossa riittää hyviä ihmetyksen aiheita ja niiden taiteellisia tulkitsijoita.