Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kuvanveisto on yhdistelyä ja etsimistä

Latvialaiset Agita Marackovska (1988) ja Andris Marackovskis ( 1986) tapasivat opiskellessaan Latvian taideakatemiassa. Nyt he ovat olleet naimisissa kolmisen kuukautta, ja molemmat ovat taiteen maistereita kuvanveiston alalta. Mäntässä he ovat työskennelleet Serlachius-residenssissä tammikuun alusta ja lopettavat jaksonsa näyttelyllä tämän kuun lopulla, 17.–23. maaliskuuta. Molemmat ovat tyytyväisiä vierailuunsa. –Tämä on ollut hyvin tuotteliasta ja hedelmällistä aikaa, olemme saaneet paljon tehtyä ja suunniteltua, kun olosuhteet ovat olleet niin rauhalliset ja toimivat, Marackovska sanoo. Taiteilijat jakoivat työskentelynsä kolmeen teemaan; tammikuun he omistivat luonnolle, helmikuun ihmiskeholle ja maaliskuussa he ovat pohtineet kaupunkia. –Ne ovat kaikki isoja aiheita, ja kolme kuukautta ei sittenkään ole pitkä aika. Ainakin kaupunki-osuus on vielä vähän vaiheessa, Marackovskis nauraa. Helmikuussa he järjestivät Aleksanterin linnassa avoimen savityöpajan. Sinne tuli kolmekymmentä innostunutta osallistujaa, jotka iskivät kätensä saveen. Tuloksena syntyi kokoelma ihmiskehon osia. Taiteilijat kertovat, että he aikovat rakentaa savitöistä figuurin näyttelyynsä. –Vielä ei ole varmaa, millainen siitä tulee, mutta se nähdään, Marckovskis sanoo. Yhteisöllisyys on muodostunut yhdeksi johtoajatukseksi latvialaisten taiteessa. Itse asiassa se sai alkunsa Suomessa heidän ollessa residenssivieraina Raumalla. –Paikallisten ihmisten kanssa on mukava työskennellä. Siinä tapaa uusia kasvoja sekä oppii paljon paikkakunnasta ja tavoista, kun keskustelee työskentelyn ohessa, Marackovskis pohtii. Yllätyksellisyys ja epävarmuus lopputuloksesta ovat Marackovskan ja Marackovskisin taiteessa leimallista. He luonnehtivat kuvanveistoaan etsimiseksi. Veistokset syntyvät yhdistelemällä erilaisia materiaaleja, ja ajatukset kasvavat prosessin aikana. Tekeminen ei ole etäistä, vaan se on ihmistä lähellä. Taideopiskeluun kuului kyllä klassinen muotoilu ja veistäminen, mutta nykykuvanveistoa he pitävät vapaamuotoisempana ja usein installoinnin kaltaisena. – Esimerkiksi kangas tuli minulle aivan uutena materiaalina ja sitä on tässäkin näyttelyssä, Marackovska sanoo ja viittaa isoihin hermosoluja esittäviin kangasveistoksiin lattialla. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Aleksanterin linnan näyttelyssä tulee näkymään heidän taiteensa luonne. Tärkeää ovat ihminen ja luonto. Näyttelyn video-osuus tuo kuvaa talvisesta Taavetinsaaresta, ja mukana on piirustuksiakin. Esillä on myös interaktiivinen osuus, jonka Marackovskis on rakentanut havainnollistamaan toimiemme vaikutuksia luonnon muutoksiin. Näyttelyssä kohtaavat luovuus ja huoli suurista asioista, kuten luonnon tulevaisuudesta. Aleksanterin linnassa työskentelee maaliskuun loppuun asti myös kuva- ja sanataiteilija Suvi Nurmi . Hänetkin muistetaan kahdelta aikaisemmalta residenssijaksolta juuri yhteisöllisistä projekteista. –Yhteisötaide on paras tapa kerätä materiaalia, ja se toimii paremmin nimenomaan pienillä paikkakunnilla, joissa ihmiset ovat innokkaita osallistumaan. Tällä kertaa Nurmi on valmistelemassa kahta tulevaa näyttelyä Saloon ja Tampereelle. Niistä tulee sanainstallaatioita. –Sanoista syntyy kuvataidetta, kun ne asetetaan näytteille harkitusti. Agita Marackovska & Andris Marackovskis Näyttely Naturehumancity 17.–23.3. klo 11–18. Aleksanterin linna. Kaikille avoimet avajaiset 16.3. klo 16–18. Näyttelyyn on vapaa pääsy.