Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Kevättä rinnassa ja vähän muuallakin

Pian alkaa olla käsillä se aika, ettei innokkaimpia puutarhaihmisiä enää millään tavallisilla köysillä tai ketjuillakaan pysty paikoillaan pitämään. Polte verisuonissa lisääntyy vähitellen kuin mahlan virtaus koivunrungossa. On pakko päästä painimaan luonnonvoimia vastaan, jos vaikka pystyisi satokautta millään venyttämään. Eikä sitä koskaan tiedä vaikka säänhaltijat olisivat juuri tänä vuonna erityisen suopeita ja viljely onnistuisi kerrankin niin, kuin on aina toivottu. Keväthän on tunnetusti suurten lupausten aikaa, joista valitettavan moni jää syksyyn mennessä aina lunastamatta. Multasormia on tietysti syyhyttänyt jo viikkojen ajan ja ikkunalaudat ovat tupaten täynnä jos jonkinlaista lokerikkoa ja puolikkaita maitopurkkeja pullollaan pieniä kasvin alkuja. Kasvuhalujen varmistamiseksi kuun asennot on otettu huomioon jo kylvövaiheessa ja sama seuranta jatkuu sitten maalle siirryttäessä. Keino kuulostaa henkimaailman hommilta, mutta kokemuksesta voin kertoa, että se todella toimii. Avomaalle pääsystä voi näillä leveysasteilla vasta haaveilla, mutta ne joilla on kasvihuone tai edes kasvilavoja, heillä on kohta täysi tohina päällä. Yksi tärkeä asia on yrittää välttää laittamasta kasveja samaan paikkaan, kuin edellisvuonna. Se lisää tautiriskiä ja oikea kiertorytmi antaa lisäksi kasveille luonnollista kasvuvoimaa. Jos taas haluaa kokeilla vaihtelun vuoksi jotain ihan uutta ja erikoista lajiketta, kannattaa aina selvittää tarkasti, minkä kanssa se sopii kumppaniksi, tai sitten ei sovi. Viherpeukalot ovat oma ihmislajinsa. He nauttivat kasvukauden joka hetkestä ja saavat harrastuksestaan sitä mielihyvää, joka kantaa taas seuraavan kaamosajan ylitse. On paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät kasvata mitään. Heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta, tai sitten he ovat sitä mieltä, ettei sellainen kannata. Siinä he ovatkin ihan oikeassa. Eihän hyötykasvien viljely pienessä mitassa rahallisesti koskaan mikään kultakaivos ole, mutta tietää ainakin mitä syö ja sen vähän saa varmasti tuoreena. Tämä trendi onkin noussut suosioon ympäri maailman. Perinteisiä koristekasveja on korvattu syötävillä vihanneksilla, etupäässä yrteillä. Jopa suurkaupunkien keskustassa näkee parvekkeilla ja katoilla hienoja yrttiviljelmiä ja nerokkaita pienten tilojen viljelyratkaisuja. Jotkut pitävät ruokansa alkuperää tärkeänä asiana, toiset taas jotain ihan muuta. Nämä ovat niitä kuuluisia periaatteellisia makuasioita, joista ei kannata kiistellä. Vanha kiinalainen sananlasku muotoileekin asian aika sopivasti: Elämässä ei ole mitään muuta tärkeää, kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää. "Polte verisuonissa lisääntyy vähitellen kuin mahlan virtaus koivunrungossa."