Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Lahjakkuus on armo ja taakka – niille jotka sen pystyvät kantamaan

Suomen parhaan, elävän ja kirjoittavan, novellistin Maritta Lintusen viides romaani Stella , 320 s, WSOY, 2018, kertoo yksinkertaisimmillaan sanottuna ihmisten vallasta toistensa yli. Kyse on niistä näkymättömistä langoista, jotka sitovat ihmisiä ja sukupolvia toisiinsa. Tekstin lauseet hipovat täydellisyyttä, silti Lintunen onnistuu kirjoittamaan lauseisiinsa räkää ja rupea, joka puuttuu monelta muulta maailmanluokan täydellisiä lauseita kirjoittavalta kirjailijalta. Salaisuus on siinä, että roso on kirjoitettu lauseen sisältämään asiaan. Lauseet itsessään tuntuvat olevan niin sujuvia, ettei niitä ryhdy omaehtoisesti miettimään ja niin oikeilla paikoilla, että loksahdus vain kuuluu kun tarina, lause lauseelta, rakentuu. Lintusen lause on helppo lukea ja koska kerrotaan kiinnostavasti, kirjaa lukee ahmien. Kirjan keskeiset henkilöt ovat entinen laulaja Sylvi Indrenius, jonka korkeataiteellinen ura katkesi kesken ja runotyttö Liisa, joka päätyy Indreniuksen alivuokralaiseksi ja tämän vaikutuspiiriin. Liisan luopumisessa runoudesta on kyse elämästä ja sattumasta, mutta paljon on syytä myös Indreniuksen ohjailussa. Kolmas päähenkilö on Liisan Juri-poika, jota Indrenius kannustaa musiikkiin, koska näkee tässä, hyväntekijän ominaisuudessa, oman katkenneen uransa jatkajan. Tämän kehityksen Liisa-äiti kuitenkin katkaisee. Tavallaan Liisa tekee Jurille saman, minkä Indrenius teki hänelle. Jurista tulee lääkäri, mutta hän päätyy harrastelijamuusikkona säestämään lahjakasta mezzosopraanoa ja intohimo musiikkiin syttyy uudelleen. Lahjakkuus on armo, mutta samalla taakka, jonka pystyvät kantamaan vain harvat. Saako sen vastaanottamisesta päättää joku muu toisen puolesta, on kysymys jonka romaani esittää. Romaani on herkkäviritteinen kuin musiikki, joka sen sivuilla kaikuu. Romaanissa musiikki on myös ihmisen alitajunnassa elävä voima, joka johdattelee osaltaan ihmistä. Musiikki on sen todella omaksuville kokonaisvaltainen asia. Musiikin maisteri Lintunen nivoo tekstin pyrkimykset, tapahtumat, henkilöiden tunteet ja kohtalot yhteen, kuin säveltäisi sanoja. Ne osat useassa aikatasossa tapahtuvasta tarinasta, jossa ihmiset elävät arkista elämäänsä ja osin romaanin ympäristöt, on muusta tekstistä poiketen kerrottu melko tavanomaisesti. Tämä voi olla kokonaisuuden ja avainlauseiden tehon kannalta toki hyvä.