Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Lumet hupenivat nopeasti

SÄÄ Huhtikuun alussa noteerattiin likimain ennätyksiä lumimäärissä. Kolmantena päivänä oli Hallissa lunta 65 cm, Hyytiälässä 74 cm ja 4. päivänä Ilomantsin Naarvassa 120 cm. Siitä eteenpäin muistutti Ilmatieteen laitoksen lumitilannetta kuvaava grafiikka jyrkkiä portaita. Naarvassa oli sentään vielä vappunakin 35 sentin hanki. Omassa pihassani mittasin kuun toisena päivänä talven ennätyskinokset, 51 senttiä. Vain vuoden 2011 huhtikuussa oli lunta enemmän. Silloin oli 16. päivänä 54 senttiä valkoista tavaraa. Lumen nopea sulaminen aiheutti myös tulvia. Monin paikoin tilanne oli pahin pariinkymmeneen vuoteen. Hiukan helpotusta saatiin sillä, että sateet ainakin näillä seuduilla olivat kohtuulliset. Hallissa satoi 45 mm ja Hyytiälässä 42 mm. Omat sademittarini eivät pysty mittaamaan lumen vesiarvoja, mutta Ilmatieteen laitoksen sadetutkan mukaan täällä lorisi eniten koko Pirkanmaalla, 65 milliä. Viime kuun korkein lämpötila oli 20. päivänä mittaamani 16 astetta ja alin ensimmäisen päivän -14 astetta. Korkeimman lukeman mittasin vappuaattona 1998. Tällöin nautittiin simasta ja tippaleivistä 24 asteen lämmössä. Vastaavasti kylmintä oli runsaat kolme viikkoa aikaisemmin. Tuolloin hytistiin 17 asteen pakkasessa. Keskimääräisesti viime kuu oli varsin tavallinen. Keskilämpö oli 3,5 astetta, mikä oli puoli astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Vuoden 1990 huhtikuun oli keskimäärin lähes kaksi astetta lämpimämpi. Vuoden 1985 huhtikuussa keskilämpö jäi parin kymmenyksen verran pakkaselle. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Huhtikuussa esiintyy toisinaan ilmiö, jota minun lapsuudessani kutsuttiin hankikannoksi. Aurinko pehmittää päivän mittaan hangen, jonka yöpakkanen jäädyttää kantavaksi. Se kestää kävelyn ja vaikkapa pyöräilynkin. 50-luvulla poljin monena aamupäivänä naapurin pojan kanssa kilometrikaupalla pitkin peltoaukeita. Joskus pääsi aurinko yllättämään. Kesken retken loppui kanto ja sitten otettiin fillarit kantoon. Hanki kestää parhaimmillaan henkilöautonkin. 60-luvulla meni painonnostojoukkueemme kahdella autolla haastamaan naapurin seuraotteluun. Kumpikin auto ajoi aivan punttisalin viereen purkamaan kuormansa. Toinen palasi tyhjentyneenä tielle, toinen jäi odottamaan kisan loppua. Kilpailun aikana oli Taunus uponnut helmoja myöten lumeen. Onneksi paikalla riitti riskejä puntinkolistelijoita. Puolittain kannoimme uponneen tielle.