Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Pihalta ja pellolta lääkettä pöytään

Kotimaiset vihannekset, juurekset ja marjat ovat mitä parhainta ravintoa. Ja mikä parasta, tämän ravinnon voi jokainen itse kasvattaa. Perinteisistä suomalaisista kasviksista, kuten porkkanasta, palsternakasta, punajuuresta, lantusta, perunasta tai nauriista tuleekin ensimmäisenä juuri muuta mieleen ruoka. Mutta jokaista näitä on käytetty myös rohtoina ja lääkekasveina. Kotimaisten puutarhakasvien terveysvaikutuksista, niiden kasvatuksesta ja ruoan raaka-aineena käyttämisestä on koonnut kattavat oppaan tietokirjailija, puutarhanhoidon ja kasvitietouden mestari Ulla Lehtonen . Lehtosen Syö itsesi terveeksi – 100 kotimaista puutarhakasvia ruokana & rohtona (Into-Kustannus, 2017, 391 sivua) -teos pitää sisällään hänen yli 40-vuotisen tietämyksensä asiasta. –Vanhat viisaat sanoivat "Ruokamme olkoon lääkkeemme." Nykyviisaat ovat kasvikunnan tuotteista samaa mieltä, Lehtonen toteaa kirjansa alkusanoissa. Lehtosen kirjan aloittaa itse oikeutetusti porkkana, se tavallinen ruokapöydän kasvis. Lehtosen mukaan porkkana on hyvin vanha lääkekasvi, jota on aikoinaan käytetty niin hammassärkyyn, haavoihin, kihtiin kuin rinta- ja kurkkutauteihinkin. Nykyisin porkkanan terveysvaikutuksista tiedetään paremmin ja porkkanan sisältämä beetakaroteeni parantaa muun muassa hämäränäköä. On myös tutkittu, että runsaat annokset porkkanaa tai muuta beetakaroteenia sisältäviä kasviksia voivat pienentää syöpäriskiä. Porkkanan sisältämä kalium auttaa pitämään verenpaineen kurissa ja porkkana auttaa pitämään myös ruoansulatuksen kunnossa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Palsternakka on monille suomalaisille pelkkä keittoon kuuluva kasvis. Kasvissyöjän pöytään palsternakka kuuluu kuitenkin sekasuojaa useammin, sillä se on ravitsemuksellisesti hyvin arvokasta syötävää. Runsaan kivennäisaine- ja vitamiinipitoisuutensa lisäksi palsternakkaa käytetään nykyisinkin lääkintään. Palsternakan sisältämiä aineita hyödynnetään muun muassa ihosairauksien hoidossa ja aurinkovoiteissa. Niiden lisäksi se lievittää kipuja, lisää virtsan eritystä ja laukaisee kouristuksia. Palsternakka saattaa vaikuttaa myös sukupuoliviettiin, miksi siitä tehtyä keittoa kutsutaankin seksisopaksi. Punajuuren matka pellolta ruokapöytään on hieman työläämpi kuin esimerkiksi porkkanan tai palsternakan, koska punajuuren keittäminen vie aikaa. Se kuitenkin kannattaa. Punajuurta voi toki syödä raakanakin, mutta se vaatii opettelua. Punajuuri on vatsan ystävä, se parantaa ruoansulatusta ja maksan toimintaa sekä tehostaa rasva-aineen vaihduntaa. Sukulaiskasvit lanttu ja nauris omaavat pitkän historian suomalaisessa ruokapöydässä. Niitä kannattaa syödä yhä, sillä niissä on syöpäsairauksilta suojaavia yhdisteitä. Naurista on aikoinaan käytetty muun muassa haavojen ja palovammojen hoitoon, samoin myös perunaa. Peruna tunnettiin myös vastan ystävänä ja sitä käytettiin esimerkiksi närästyksen hoitoon. Perunaa on käytetty myös reumaattisten lääkejuomana. Näiden tavanomaisten ruokapöydän antimien lisäksi Lehtosen kirjassa käsitellään myös esimerkiksi kaalit, sipulit, selleri, maa-artisokka, salaatit, tomaatti, marjat ja raparperi sekä paljon muuta. Pelkkä rohtokirja Lehtosen teos ei kuitenkaan ole, vaan se antaa myös ohjeet kasvien istuttamiseen, hoitoon ja sadonkorjuuseen unohtamatta tärkeintä eli itse ruokaa. Jokaisesta esitetystä kasvista löytyy kirjasta myös maukkaat ruoka-ohjeet. Näin terveellinen ravinto päätyy pellolta pöytään.