Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Ihminen kiinnostaa aina

Helsinkiläinen Emmu Johansson (s. 1993) sanoi kolmetoistavuotiaana, että hänestä tulee taiteilija. Viime vuonna hän valmistui Vapaasta Taidekoulusta taidemaalariksi ja tekee jo öljyväreillä tutkielmia ihmisestä. –Maalaus on täysin eri asia kuin valokuva. Maalatessa jokainen yksittäinen teko on aina valinta. Johansson on inspiroitunut renessanssin manieristitaiteilijasta Agnolo Bronzinosta (1503–72). Häntä kiehtoo vanhojen mestareiden maalauksissa se taianomainen tunnelma, joka syntyy täydellisyyden tavoittelun ja inhimillisen tekemisen rajapinnassa. –Vaikka innostunkin esimerkiksi Bronzinosta, teen maaluksissani omat ratkaisuni. Olen maalannut kasvoja useamman vuoden. Viihdyn niiden parissa, ne ovat kiinnostavia kaikkine tunteineen ja hullunkurisuuksineen. Hedelmät tulivat Johanssonin maalauksiin vuonna 2016. Aleksanterin linnassa on esillä hänen Tutti Frutti -näyttelyssään kahdeksan maalausta, joissa hedelmät ja ihmisen kasvot lomittuvat pohdinnoiksi muun muassa naiseudesta. –Hedelmillä on erilaisia symboliarvoja, joita en tässä halua liikaa avata. Mutta kai näissä töissä yhtenä motiivina kulkee ajatus naissukupuolen taakasta, jota määrittää sukupolvelta toiselle siirtyvä yhteiskunnan sanomaton odotus. Kasvojen venyvät muodot ja hedelmien värikäs runsaus täyttävät maalaukset. Ensin niistä voi tulla karnevalistisia mielleyhtymiä, mutta runsaan pinnan alta nousee hitaampia teemoja, jotka rumankauniilla tavalla kuvastavat taiteilijan ajatuksia naiseudesta. Oma selviytymiskeinoni ei kuitenkaan ollut lääkkeiden siivittämää, vaan lähdin nousemaan taiteen avulla Mikkeliläinen Kirsimaria E. Törönen-Ripatti (s. 1969) on asunut elämänsään ympäri maailmaa. Isänsä työn vuoksi Törönen-Ripatin lapsuudenmaisemat olivat Saudi-Arabiassa ja Irakissa. Vuonna 2004 perhe kohtasi suuren tragedian: Törönen-Ripatin isä murhattiin Bagdadissa tämän ollessa siellä liikematkalla. –Se oli kauheaa, taistelin ahdistuksen, muistikatkojen ja paniikkihäiriöiden kanssa. Oma selviytymiskeinoni ei kuitenkaan ollut lääkkeiden siivittämää, vaan lähdin nousemaan taiteen avulla. Nyt hän tuntee olevansa vahvempi, ja surun hyväksyminen antaa välineitä arvostaa elämää. Isänsä kuoleman aiheuttaman kriisin jälkeen Törönen-Ripatti alkoi tehdä eri paikoista esteettisiä kartastoja. Maantieteelliset pisteet ja alueet eivät ole hänelle vain paikkoja, vaan kaikella on historiansa. Törönen-Ripatti ei näe mielekkääksi taiteen eristäytymistä ympäröivästä elämästä. Hän haluaa sen tulevan pois marginaalista. Hän tekeekin paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa. Viime vuosina Törönen-Ripatti on tehnyt skaalautuvaa taidetta. Kaikki teokset alkavat piirustuksesta, joka digitalisoidaan. Siten sitä voidaan työstää toteutettavaksi eri kokoon ja materiaaleille. –Kaikki teokseni syntyvät oman taiteellisen suunnitteluni pohjalle, mutta teoksen valmistumista haluan jakaa muiden tahojen kanssa. Valmiit reliefit ovat minulle samaa piirustusta kuin alkuperäinen paperille tehty. Törönen-Ripatin taiteessa ovat keskeisiä ulottuvuuksia historiallinen jatkumo, tilan ja paikkojen hahmottaminen sekä ihminen. Residenssissä on hänen näyttelynsä Polkuja, joka kertoo hänen suunnitelmistaan ja tehdyistä retkistä taiteessa. Mäntässä hän haluaisi toukokuun ajan kuulla paikallisilta tarinoita tärkeistä hetkistä. Paikat hän merkitsee karttaan ja tekee niistä sitten kuvallisia kertomuksia. Tarinat pysyvät nimettöminä, vain inhimilliset muistot merkitsevät. –Minulle yksi taiteen keskeinen merkitys on ihmisestä huolehtiminen. Aleksanterin linna, Kauppaneuvoksenkatu 3 Avoinna 18.5. asti joka päivä klo 14–18 Vapaa pääsy Emmu Johansson, Tutti Frutti Kirsimaria E. Törönen-Ripatti, Polkuja