Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kansa vastaan kansa oli puhutteleva ja vaikuttava kuvaus 100 vuoden takaa

Ruoveden Pyynikkilän kesäteatterissa on totuttu näkemään laadukkaita esityksiä vuosi toisensa jälkeen. Nyt ennen varsinaista kesäteatterikautta esitetty musiikkinäytelmä Kansa vastaan kansa ei tehnyt poikkeusta tähän jatkumoon. Näytelmä olisi ollut hyvä jopa ilman musiikkia, mutta täytyy myöntää, että musiikki oli piste iin päällä. Siinä ei ollut mitään ylimääräistä tai päälle liimattua. Se tuki tarinaa juuri niin kuin piti. Sekä kuorot että orkesteri hoitivat hommansa hienosti ja upeasti lauloivat myös solistit. Ei voi olla ihmettelemättä kuinka vajaan viidentuhannen hengen pitäjästä löytyy toistasataa esiintyjää tällaiseen produktioon ja vähän valitettavaa on, että esityksiä oli ainoastaan neljä. Vaikka esimerkiksi lauantaina Pyynikkilän katettu katsomo oli lähes täynnä, ei esitystä päässyt seuraamaan kuin kohtuullisen pieni joukko ihmisiä. Kahteen puoliakaan jaetun näytelmän ensimmäisessä osassa kerrottiin missä mennään. Tapahtumat sijoittuivat punaisten ja valkoisten rintaman välissä olevaan taloon ja siinä asuvaan perheeseen. Talon vanhin poika oli rintamalla punaisten joukoissa. Tyttären rakastettu oli valkoisten puolella ja talon isäntä ei tunnustanut kumpaakaan väriä. Ensimmäisellä puoliajalla mentiin eteenpäin kohtuullisen verkkaisesti ja vähän pohdiskellen. Toisella jaksolla alkoi tapahtua Aika harvoin pienessä kesäteatterissa on ollut tarjolla sellaisia taistelukohtauksia, mitä Pyynikkilässä saatiin nähdä. Suuren vaikutuksen teki myös kahden nuoren sotilaan uhittelu. Talon punaisten puolella taisteleva poika Väinö ja talon tyttären Martan rakastettu Johannes ottivat mittaa toisistaan. Olivat olleet aiemmin parhaita kavereita ja opetelleet yhdessä uimaankin. Tässä kohtauksessa tiivistyi sen ajan todellisuus. Vaikka näytelmä kertoi vakavasta aiheesta, ei huumoria oltu unohdettu. Sitä riitti tasaisesti alusta loppuun. Koko näytelmän henkilögalleria oli onnistunut ja jokainen esittäjä suoriutui roolistaan upeasti. Näytelmän loppu jätti vastaamattomia kysymyksiä. Miten kävin kuulusteluihin viedylle talon isännälle ja haavoittuneelle pojalle. Varmaa on, että elämä kuitenkin jatkui. Nyt sata vuotta saamme elää rauhassa yhdessä maailman turvallisimmista ja onnellisimmista maista. Siksi täytyy toivoa, ettei kansa enää koskaan käy kansaa vastaan. Pyynikkilän kesäteatterille ja kaikille tekijöille kiitokset puhuttelevasta ja ajatuksia herättävästä näytelmästä.