Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Sassi tarjosi töitä ja synnytti tarinoita

Mäntän tehtaan puutavaravaraston Sassin Virkatalossa syntyneet Kuoppalan veljekset, Tauno Kuoppala , 92 ja Jaakko Kuoppala , 82, kertovat, että ennen kuin uusi peittää vanhan, niin he haluavat käydä vielä katsomassa lapsuutensa ja nuoruutensa Sassia. Veljeksistä Tauno muutti Sassista armeijasta päästyään ja Jaakko vuonna 1956, kun isä, työnjohtaja Jalmari Kuoppala , jäi eläkkeelle. Vanhasta enää vähän jäljellä Sataman y-laiturista on enää muutama tolppa jäljellä järvessä ja Sysimiilusta on pystyssä hieman rakenteita metsän keskellä. Kuitenkin se mikä on ihmisen sisälle lapsena asettunut, säilyy helposti läpi elämän. Jaakko kertoo, että hänen lähtökohtansa oli Sassi ja ne elämänarvot jotka siellä oppi. –Vaikka et itse ikinä tekisi työtä, mutta kun olet nähnyt miten sitä tehdään, niin osaat arvostaa työtä, sanoi isäni Jalmari Kuoppala, kertoo Jaakko. Hän kertoo, että maailmalla ulkoministeriön töissä Afrikassa ollessaan, hänellä ei ollut vaikeuksia soveltaa Sassissa saamiaan tekemisen oppeja käytäntöön. Oli muutakin kuin työtä, oli kokemuksia ja elämyksiä. Olivat veturit ja kiskot, olivat alukset jotka toivat puutavaran, sen jonka maihin nostamiseksi kehiteltiin monet laitteet ja työtavat. Jaakko kertoo, että oli elämys kun pääsi veturiin tai alukseen mukaan. Vielä kun veturinkuljettaja tai aluksen kapteeni sanoi, että ohjaa sinä hetki, kun minä syön evääni ja neuvoi sitten mitä piti tehdä, se vasta oli pojalle elämys. Tauno Kuoppala kertoo, että heillä oli kyllä sellainen lapsuus ja osin nuoruuskin, että ei monella mänttäläispojalla ollut. Oli niin runsaita elämyksiä ja paljon koettavaa. Sassin uudet suunnitelmat sisältävät uusitun lentokentän, Air Parkin, tilaa yritystoimintaan ja virkistykseen, asuntoalueita ja paljon muuta. Tarkoituksena on synnyttää Sassista uudestaan elävä kaupunginosa. –Aikaa on seurattava, mentävä tulevaisuuden mukana, muuten ei pääse tulevaisuuteen, arvelee Jaakko Kuoppala alueen nykyisistä suunnitelmista. Alueella on aikanaan ollut kaupunginosan verran elämää. Uittoa, laivoja ja proomuja, rakennuksia ja työpaikkoja, nostoja, kiramoita, nostureita ja vinssejä. Veturikuljetusten lisäksi olivat autokuljetukset. Sassi synnytti paljon tarinoita ja oli persoonia, ne on onneksi koottu kirjaan, Sata vuotta Sassinniemeä (1999). Taunon ja Jaakon lisäksi kirjaa tekemässä oli kolmas veli, nyt jo edesmennyt Martti Kuoppala . Sassissa aloitti saha (1898) ja valmistui rautatie (1899). Sassin varastoalue toimi vilkkaasti viime vuosisadan alkuvuosikymmenistä lähtien ja valtaosa puusta tuli Sassiin vesitse. Viimeiset paperipuuniput hinattiin Sassiin 1970–1980-lukujen vaihteessa. Lentotoiminta Sassissa alkoi 1970-luvulla. Lentokoneasentajien (LEKO) koulutushalli valmistui Sassiin vuonna 2016 ja Sassin Master Plan -suunnitelma etenee. Tauno kertoo, että Sassin varsinainen keskus sijaitsi nykyisen koulutushallin tietämillä, siellä oli saha, voimalaitos ja veturien huoltokuilu. Myöhemmin paikalla toimi paja, elintarvikevarasto, puusepänverstas ja autojen säilytyspaikka. Rautatien lisäksi Sassiin lähti tie Savosenmäestä, Majasen talon nurkalta. Tie jakaantui metsässä, toinen tie vei keskukseen ja toinen hevostalleille. Hevosia Sassissa oli parhaimmillaan toistakymmentä. Työpaikkoja oli monenlaisia Rannan tuntumassa Tauno tietää kertoa työpaikoista, ensimmäisenä oli kaivospuiden nostopaikka. Oli rata joka meni veteen ja ratapölkyt pitivät sen veden pinnalla, kunnes vaunut ajettiin veteen. Samalla suunnalla oli y-kirjaimen muotoinen satamalaituri, siellä purettiin halkoja proomuista. Seuraavaksi vastaan tulee paikka jolla sijaitsi kiramo, jolla paperipuut nostettiin maalle, se oli hidas ja korvattiin ennen pitkään nostosilloilla, joista yhtä kutsuttiin Ahvenjärven nostoksi. Työnjohtaja Kuoppalalla oli parikymmentä luottohenkilöä ja yksi heistä oli Ahvenjärvi . –Isä sanoi, että menestyäkseen esimies tarvitsee ennen muuta hyviä alaisia, kertoo Jaakko. Sota-aikana Tauno Kuoppala oli poikien muodostamassa niin sanotussa "oravakomppaniassa". Komppanian työpanos vastasi yhden miehen työtä. Komppania huolehti, muun muassa, kotitarvepolttopuista. Sassin sauna on entisille Kuoppalan pojille, nykyisille eläkeläisille, muistoissa paikka jossa herra ja jätkä istuivat ihmisinä samoilla lauteilla. Sassin sirkkelillä oli sota-aikana töissä työvelvoitettuja naisia Tampereelta. Sassissa kävi töissä sotavankeja, jotka marssivat töihin Seppälässä sijainneelta leiriltä ja lauloivat tullessaan ja muun muassa Volgan lautturien laulu tuli pojille tutuksi. Miiluja Sassissa oli useita, poikkeamme yhden sellaisen paikalla, Sysimiilun. Miiluun meni halkoja motteja ja palaminen kesti viikon. Miilut tuottivat hiiltä, jota käytettiin myös häkäpönttöautoissa. Jätämme hyvästit Kuoppalan veljesten lapsuuden ja nuoruuden Sassille. Veljekset toivottavat: Tervetuloa uusi Sassi! "Vaikka et …itse ikinä tekisi työtä, mutta kun olet nähnyt miten sitä tehdään, niin osaat arvostaa työtä." Jalmari Kuoppala