Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Mielipide: Siunaan vai kiroan

MIELIPIDE Luin, miten Mäntässä juhlitaan kuvataideviikkoja 25. kertaa. Muistan kun uutena mänttäläisenä asuin näköalapaikalla ja yllättäen puhkesi niin sanottu Kielon myrsky, juuri kun juhlittiin kuvataideviikkojen avajaisia. Edellisenä päivänä olimme saaneet ystävämme kirjeen Namibiasta asti. Siinä luki: rukoilen joka päivä teidän ja talonne puolesta. Tuo kosketti ja ihmetytti niin, että aloin itkeä oikein kunnolla. Seuraavana päivänä olin pyykkinarulla kuivia vaatteita kokoamassa, kun tuo myrsky vyöryi yli Kuoreveden. Jo sekunnissa tajusin valtavan voiman, ehdinkö sisälle? Olemmeko varjeluksessa? Mutta Else ystävämmehän rukoilee, siksi enkeli istuu talomme katolla, olemme turvassa, ajattelin. Ja niin meillä oli rauha, ei mitään pelkoa. Myrsky kaatoi läheltämme aina Tammikankaalle asti satoja puita. KMV-lehti kirjoitti taivaallisesta installaatiosta: aivan kuin puunrungot olisivat vältelleet autoja ja talojen kattoja. Näky oli kyllä kuin tykistökeskityksen jäljiltä. Kiitettiin onnea, kun muilta onnettomuuksilta vältyttiin. Sanan voimaa on tutkittu, miten kasvit kasvavat paremmin, kun niitä siunataan. Kiroilun voimastakin on tutkimustuloksia. Ei turhaan puhuta voimasanoista. Luin myös tutkimustuloksesta, jossa oli kehitetty mittari, toisessa päässä oli plusenergiaa ja toisessa negatiivista energiaa. Kun mittari kytkettiin kuolevaan potilaaseen, mittari heilahti toisesta laidasta toiseen, kun potilas lähti kiitos huulilla tai kirous huulilla. ”Valitse siis tänä päivänä, elämä tai kuolema, kirous tai kiitos.” Minä tajusin ja tajuan edelleen tulleeni Mänttään siunaamaan, silloinkin kun olisi ollut luonnollisempaa kirota. Haastan myös sinut siunaamiskarkeloihin, en kiroamaan. Arja Piirto