Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Sukupolvesta toiseen

Vain harvoin taideteos tai näyttely herättää niin paljon ajatuksia kuin Sampsa Virkajärven Sun kanssa | Mitä jää? , joka avautui vastikään taidemuseo Göstassa. Kahdesta videoteoksesta koostuva näyttely on koskettava, ja siitä on helppo löytää yhtymäkohtia omaan elämäänsä. Virkajärven teokset ovat kuin videokirjeitä hänen kuolevalle isälleen ja muistisairaalle äidilleen. Sun kanssa -teoksessa taiteilija kuvaa, miten erilaisena maailma näyttäytyy hänen vanhempiensa sukupolvelle kuin hänen omalle ikäpolvelleen. Samalla hän pohtii isän ja pojan suhdetta. Mitä jää? puolestaan käsittelee äidin muistisairautta: millaiseksi lapsen ja vanhemman suhde muuttuu, kun toisen muistista häviävät kaikki yhteiset muistot ja kokemukset? Vaikka Virkajärven teokset ovat hyvin henkilökohtaisia, hän onnistuu elokuvakerronnan keinoilla nostamaan ne yleisinhimilliselle tasolle. Omat vanhempani ovat samaa, ennen sotia syntynyttä sukupolvea kuin Virkajärven. Sota jätti heihin jälkensä, vaikka olivat vielä lapsia sota-aikaan. Heidän elämäänsä vaikutti sodasta selvinnyt sukupolvi, joka joutui palaamaan jälleenrakennuksen arkeen omien sotakokemustensa vaurioittamana. Oma isäni väitti aina, että hänen elämäänsä varjostivat sotalapsena vietetyt vuodet Ruotsissa ja paluu suuren karjalaisperheen niukkoihin oloihin yhteisen kielen unohtaneena. Tällä hän perusteli usein tekojaan ja valintojaan, jotka koskivat kipeästi muuhun perheeseen. Miksi suhde omiin vanhempiin on usein monimutkainen ja kivulias? Onko syy vanhemmassa sukupolvessa, joka yrittää juurruttaa omaa arvomaailmaansa lapsilleen vai nuoressa polvessa, jonka on aina tehtävä pesäero edellisen sukupolveen ajatteluun. Vai pitääkö vain todeta niin kuin Virkajärvi: ”Osa meidän erilaisuuttamme on meidän aikojemme erilaisuutta”? Ei ole olemassa vain yhdenlaista tapaa olla vanhempi. Lisäksi vanhemman rooli muuttuu monta kertaa elämän varrella. Samalla tavoin kuin lapsen pitää kasvaa nuoruuden kautta aikuisuuteen, täytyy vanhemmankin osata muuttaa ajatteluaan lapsen kasvaessa. Helpommin sanottu kuin tehty. "Miksi suhde omiin vanhempiin on usein monimutkainen ja kivulias?"