Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Joko saa luovuttaa?

Eräs ystäväni kirjoitti pitkän selonteon facebook-seinälleen, jonka loppupuolella esitti tuon otsikossa mainitun kysymyksen. Hän kysyi lupaa luovuttaa kotiutumisen suhteen. Viisi vuotta asumista pienehköllä – kutakuinkin Mänttä-Vilppulan kokoisella paikkakunnalla – eikä hän edelleenkään kokenut kuuluvansa sinne. Tarkennetaan, että hän halusi kuulua sinne. Puolison työn perässä he olivat tulleet, ja itsepintaisesti kokivat kuuluvansa tuolle paikkakunnalle. Toistuvasti sikäläiset kuitenkin viittasivat puheissaan, että ”kun sinä et ole täältä kotoisin.” Kaksi vuotta meni, että ensimmäiset alkoivat moikata spontaanisti kadulla. Töitä ei löytynyt, koska oli outo, ulkopuolinen. Mutta kun ystäväni tarjoutui oma-aloitteisesti vapaaehtoistyöhön, silloinkin vain kummasteltiin ”mistäs sinä olet tänne tullut?” Vuodatusta lukiessani aloin käydä itsetutkiskelua. Millainen on Mänttä-Vilppula tänne muuttavan kokemana? Moni varmasti sanoo, että uudet tulokkaat otetaan ilomielin vastaan – mutta otammeko me? Onko uuden ihmisen helppo asettua paikkakunnallemme? Yksilöllisiä kokemuksia on varmasti monenlaisia. Kotiutumisen suhteen kriittisiä seikkoja voivat olla työpaikka ja sen ilmapiiri, löytyykö jokin harrastus, jossa kotoutuu tänne, millaiseen naapurustoon muuttaa, saako solmittua tuttavuuksia täkäläisten kanssa. Jos kotoutuminen jää jokaisen tänne muuttavan vastuulle, siitä tulee sattumankauppaa. Pienet tekijät voivat johtaa sujuvaan kotiutumiseen, mutta aivan yhtä helposti voi jäädä kaiken yhteisöllisyyden ulkopuolelle. Siksi vastuu kotiutumisesta on meillä paikallisilla, meillä mänttä-vilppulalaisilla. Täällä on väkeä, harrastuksia, tapahtumia – luontevia mahdollisuuksia soljua ”ovenpieleen” on yllin kyllin. Mutta ovesta ei pääse ”sisään” kuin kutsumalla. Koska meillä paikallisilla on jo omat verkostomme ja viiteryhmämme, niin riski laiskistua oman joukon lämpöön on alati olemassa. Meillä ei ole samassa määrin tarve tutustua vastatulleisiin kuin heillä meihin pitempään täällä olleisiin. En haluaisi lukea alussa viittaamaani päivitystä meidän Mänttä-Vilppulastamme. Sellaista, jossa joku, yrityksistä huolimatta, ei löydä paikkaansa täältä. Siksi komennan jokaista pois sisäänpäin lämpiävästä kehästä. Ollaan tervehtimässä ja ottamassa vastaan meidän kylään saapuvia ihmisiä. Moikataan, tutustutaan, kutsutaan mukaan – otetaan yhdeksi meistä.