Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Ihmisten puheet

Puheen alkuperäinen merkitys on kertoa asia. Puhe paljastaa aina puhujansa. Hyvässä puheessa sana ja sanottava ovat yhtä. Silloin puhetta ei paljon tarvita, asia selviää nopeasti. Huonossa puheessa sana ja sanottava ovat erkaantuneet. Puheen on silloin tarkoitus ennemmin peittää kuin paljastaa jotain: sanoa sen sijasta, sen tilalla. Huonoa puhetta kuulee silloin, kun asiaa ei syystä tai toisesta haluta sanoa. Puheessa keskeistä ovat asioiden lisäksi puhujien suhde toisiinsa. Siksi puheella tehdään myös paljon pahaa. Sekavaa ihmisen puhe on, kun hän ei enää tiedä miten asiat ovat, siksi hän ei osaa valita mikä puhe sopisi. On helppo erottaa ihminen joka ei puhu asian takia, vaan jonkun muun syyn vuoksi: itsensä korostamisen, vaikuttamaan pyrkimisen tai tietojen saamiseksi. Sellaisen puhe menettää nopeasti merkityksensä, koska asia on muualla. Silloin tuo muualla oleva täytyy osata jäljittää saatavilla olevien vihjeiden avulla, sillä se on yhtä kaikki tärkeää. Mielenkiintoista on instituution puhe. Instituutiot ovat tyhjiä, ei siellä ketään ole, sen kuulee jo instituution puheesta. Instituution puhe ei ole ihmisen puhetta. Tapahtumat jotka johtavat instituution puheeseen käynnistää aina joku persoonaton, suurempi, instituutio itse. Ihmiset on instituution puheessa alistettu kohteiksi. Välittäjinä tapahtumissa ovat instituution vallan käyttäjät, sen virkamiehet. Virkamies puhuu instituution kieltä, on sen sisällä, joten on asemoinut, aivan oikein, itsensä ulos instituution puheesta. Instituution puheessa asioita koonnetaan, voimavaroja kohdennetaan ja luodaan erilaisia toimintamalleja. Tavallinen ihminen katoaa instituution rinnalla näkymättömiin. Pelastus ovat toiset ihmiset, joka ovat yhtä ja samaa kohdetta kuin kaikki ihmiset instituution edessä. He ymmärtävät toistensa puhetta. Tiukimmillaan nykyään työelämässä ei edes ole paljon aikaa puhella. Sekään ei haittaa, ymmärryksen ollessa ihmisten välillä hyvä, puheen tarve vähenee. Kauneinta ja täydellisintä ihmisen puhe on silloin, kun sana ja asia ovat niin yhtä, ettei tarvitse puhua ollenkaan. Tarkoitus on saavutettu jo ilman sanoja. Puheessa tätä asiaa ilmaistaan sanonnalla: sanaton yhteisymmärrys. "Hyvässä puheessa sana ja sanottava ovat yhtä."