Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Jättimäinen taistelu

Minulla on jo vuosia ollut meneillään jättimäinen taistelu. Tähän taisteluun ovat osallistuneet ajoittain myös muut perheenjäsenet, muutaman kerran myös Mänttä-Vilppulan kaupunki. Nyt minusta alkaa tuntua siltä, että olemme jääneet tässä taistelussa alakynteen. Vuodesta ja kesästä toiseen taistelutoverimme eivät vähene, vaikka mitä tekisimme. Minusta tuntuu, että ne vain lisääntyvät, ja erittäin tehokkaasti. Kyseessä eivät ole perisuomalaiset taistelutoverit, vaan mitä ilmeisemmin Kaukasiasta tänne matkustaneet tihulaiset. Käyn taistelua jättiputkia vastaan. Nämä sitkeät pirulaiset eivät hevillä häviä, kun ovat saaneet rellestää lähimetsässämme vuosia, jopa vuosikymmeniä. Ne hiipivät vaivihkaa juuriensa ja siemeniensä välityksellä myös meidän talomme pihaan ja sitähän minä en suvaitse. Joka ikinen jättiputken poikanen saa kyytiä lapion muodossa ja kokee loppunsa pimeässä jätesäkissä tai saunan pesässä. Keinot on oltava järeät, jos niistä meinaa joskus päästä eroon. Sen verran pitkään olen tätä taistelua käynyt, että pienen ihmisen keinot jättisuuria ja hanakasti leviäviä putkia vastaan alkavat olla vähissä. Aloitin taistelun myrkyttämällä jättiputkia puutarhaosastoilta löytyvällä round upilla. Sekoitin myrkkylitkun ohjeen mukaan ja lopputuloksena oli muutama ruskistunut kohta jättiputkien lehdissä. Seuraavaksi päätin kokeilla vahvempaa seosta, mutta ei sekään tuottanut haluttua tulosta. Lopulta kaadoin tököttiä putkien päälle laimentamattomana, mutta eipä siitäkään juuri hyötyä ollut. Ainetta olisi pitänyt olla valtavat määrät, jotta sillä olisi saanut koko alueen myrkytettyä. Tai sitten pitäisi olla järeämmät keinot käytössä. Todettuani myrkyttämisen kotikeinoin turhaksi, olemme päätyneet niittämään nuo lehtiänsä ja varsiansa auliisti levittelevät vieraat. Näin olemme voineet estää niitä lisääntymästä uusilla siemenillä, mutta sitähän emme tiedä, kuinka paljon jättiputki on ehtinyt siemeniään vuosien aikana maahan varistaa. Yksi siemen kun voi säilyä itämiskelpoisena jopa vuosikymmenen. Sinänsä alue, jossa nämä jättiläiset viihtyvät, ei kuulu minun vastuulleni, mutta en voi antaa niiden rehottaa ja levitä vain siksi, että kaupungin väen rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä joka paikkaan. Taistelumme jatkuu, toivottavasti ei kuitenkaan ikuisesti.