Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Grillattuja tarinoita

En ole grillannut koskaan. Ainakaan niin, että olisin ollut se illan keskeinen ja tärkein henkilö esiliina päällä ja pihdit kädessä. Ehkä se johtuu siitä, että olen koko ikäni asunut kerrostalossa. Se voi myös johtua siitä, että näen koko touhun pakonomaisena rituaalina, jollaisista en yleensäkään herkästi syty. Muistan kyllä ne hetket nuotion äärellä, kun itse vuollun tikun nokassa tirisi makkaranpätkä. Niiden valttina oli yksinkertaisuus. Nuotiot olivat sen ajan pallogrillejä. Niiden ympärillä syntyi tarinoita, vaikkei niitä olisi kerrottukaan. Mitä pienempi illan sydän on, sitä lähemmäksi sitä on mentävä. Nyt pihagrillit ovat kasvaneet pieniksi keittiöiksi, ja kokkauksesta on tullut suorittamista. Muutenkin kesä tuntuu rakentuvan mainostajien talvella tehtyjen suunnitelmien varaan. Mitä minun pitäisi kesälläni tehdä, kun en grillaa, rakenna enkä edes rapsuta puutarhaa? Eikä vain ne isot grillit, vaan ajattelen kaikkea tyrkytystä, joka pyrkii luonnehtimaan minun kesääni. Nautin auringosta ja sen valosta, olen lämmön synnyttämä. Tämän vuodenajan pitäisi olla korostetusti vapaa. Se on monelle odotettua onnea. Minustakin yhdessäolo on tärkeää, varsinkin, jos se ei määrity trendien mukaan. Tarinat, joilla mainostajat grillaavat meitä, eivät tietystikään ole totta, eikä niihin tarvitse tarttua. Se on niin pienestä kiinni, jokaisen kesäkokemus: lause jossain kirjassa, teos näyttelyssä tai mansikka torilla. Vuodenaika ei ole tuote, sitä ei osteta. Suomalaisille kesä on sisäänhengitys, johon ei saa tunkea happea tukkivaa roinaa. Ymmärrän mainonnan tarkoituksen. Pohdin kuitenkin sitä, miten paljon meillä on valmiuksia kohdata päällemme tulevaa myyntiä. Mainosten vastaanotto vaatii medialukutaitoa. Itse asiassa kysymys on siitä, miten me suojaudumme trendeiltä, jotka eivät istu ihollemme. Olen yksinkertainen mies. Näen enemmän mahdollisuuksia itse tehdyissä päätöksissä kuin brändätyssä tungoksessa. Kesä on tunnetusti lyhyt, kukin täyttäköön sen omalla tavallaan. Kuulemma kukaan ei enää katsele televisiota. Mutta jos katselee, sieltä tulvii kuvia hattupäisistä kokeista, jotka häärivät muhkeiden grilliensä takana kuin kanttorit urkujensa äärellä. Sitä urkumusiikkia ei vain ikävä kyllä kuulu. "Vuodenaika ei ole tuote, sitä ei osteta."