Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Haitarin matkassa jo 65 vuotta

Niin pienestä kuin muistaa, oli Keijo Nieminen toivonut joulupukilta haitaria. Niin onnettomasti siinä kävi, ettei pukki sitä koskaan tuonut. Haitari oli kuitenkin saatava. Sitä piti kuitenkin odottaa pitkään ja lopulta se oli pakko ostaa itse. Osaltaan tähän toiveen toteutumattomuuteen vaikutti varmasti se, että Keijon lapsuuden aikana elettiin sota-aikaa ja silloin joulupukki jätti toteuttamatta monen muunkin lapsen toiveet. Kolhossa syntynyt ja siellä koko ikänsä asunut Nieminen esittelee vuonna 1960 valmistuneen omakotitalonsa alakerrassa vanhoja lehtileikkeleitä. Harjutiellä asuva Nieminen vitsailee päässeensä elämänsä aikana synnyinpaikastaan järven toiselta puolelta ainoastaan järven tälle puolelle. Lehtileikkeet kyllä paljastavat, että on sitä vähän ennätetty kierrelläkin. Tunnettujen artistien kanssa Yhdessä Iltatähti orkesterinsa kanssa lähitienoiden tanssipaikkoja kolunnut Nieminen on vuosikymmenten aikana ennättänyt säestää useita tunnettuja iskelmätähtiä. Näihin keikkoihin liittyy myös monia tarinoita. Vaikkapa se, kuinka Erkki Junkkarinen löi Keijon laulumikillä nuorta vaimoaan ahdistellutta humalikkoa otsaan niin, että veri lensi. Myöhemmin kaksikko otti vielä matsin kulisseissa ja nyrkkeilyä harrastanut Junkkarinen taisi voittaa. –Kyllä Junkkarinen sen mikrofonin ihan reilusti korvasi, muistaa Keijo. Ihan ensimmäisen julkisen keikkansa Keijo Nieminen muistaa vielä elävästi. Paikka oli Kolhon työväentalo, aika loppiainen 65 vuotta sitten ja tilaisuus oli varsinaisesti painikilpailu, jonka alussa soitettiin viihdemusiikkia. Takana oli puoli vuotta kestänyt ankara harjoittelu, mutta ainahan ensimmäinen julkinen esiintyminen jännittää. –Kyllä siinä kädet tärisivät, mutta vähän helpotti sen jälkeen kun päästiin nurkkaan soittamaan taustamusiikkia, kertoo Keijo. Aivan totta se on. 1950-luulla esimerkiksi painikilpailuissa soitettiin taustamusiikkia. Jotkut väittivät sitä soitettavan siksi, ettei painijoiden piereskely olisi kuulunut katsomoon. Tämä taitaa kuitenkin olla vain pahaa puhetta. Keikoille polkupyörällä ja junalla Ensimmäiset vuodet soitettiin sellaisissa paikoissa, joihin pääsi junalla tai polkupyörällä. Talvisin soittovehkeitä kuskattiin myös vesikelkalla. Tilanne muuttui radikaalisti, kun Nieminen vuonna 1957 osti Mossen mallia 403. Sen jälkeen keikkoja tehtiin parinsadan kilometrin säteellä Kolhosta. Niitä soittokeikkoja on Keijon uran aikana kertynyt niin paljon, ettei hän ole koskaan edes yrittänyt laskea kuinka monta niitä tähän mennessä on jäänyt taakse. Vielä viime vuosiin asti keikkatahti oli noin 70 vuodessa. Kiireisimpinä vuosina, eli siihen aikaan kun kierrettiin ravintoloita, niitä oli paljon enemmän. Tällä hetkellä takana on siis varmuudella ainakin yli 4 000 esiintymistä. Useammassa eri kokoonpanossa soittanut Nieminen muistelee lämmöllä vanhoja soittokavereitaan. Heitä on ollut matkan varrella niin monta, etteivät aivan kaikkien nimet edes enää palaa mieleen. –Onhan sen täytynyt saada mennä, koska se on aina ollut sille niin tärkeää, sanoo puoliso Leila. Viimeiset vuodet mies on esiintynyt yksin, mutta koska nykyisillä laitteilla saadaan aikaiseksi kunnon taustat, sujuu soitto näinkin. Seuraava tanssikeikka on luvassa heti ensi lauantaina. "Soittaminen ja yleisön edessä esiintyminen on ollut minulle henki ja elämä. En pysty edes kuvittelemaan mitä muuta olisin voinut elämässäni tehdä. Soittamien jatkuu niin kauan kun yleisö tykkää ja terveys kestää." Keijo Nieminen