Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Koukussa kalastukseen

Moni pitää kalastusta hyvänä harrastuksena ja siihen ryhmään kuulun minäkin. Innostus alkoi mato-ongella jo pikkupoikana ja oli aikoinaan niin suurta, että olen kokeillut melkein kaikkia kalastustapoja, mitä sisävesillä oli mahdollista. Kaikkein jännittävin kalastusmuoto on mielestäni tuulastaminen. Pimeässä rantavedessä veneen hiljalleen lipuessa yhtäkkiä valokeilaan ilmestyy iso torkkuva kala. Siihen kun atraimella yrittää osua, niin mieleen nousee väkisinkin ikiaikaisten esi-isien saalistusreissuja. Kaikkein tylsin muoto on verkkopyynti. Sillä saa kyllä kalaa, mutta se on kuin postipaketin tilaisi syliinsä. Mistään saalistamisesta ei ole tietoakaan ja joka päivä pitää kelistä huolimatta kesäaikana käydä pyydykset katsomassa, tai kiinni jääneet kalat ovat jo pilalla. Hupikalastusta parhaimmillaan on katiskapyynti. Ainakin löytyy aina hyvä syy lähteä halutessaan järvelle, eikä katiskaa tarvitse katsoa ihan joka päivä ja kalat ovat siinä kunnossa, että voi vielä veneessä valita mitä ottaa ja mitä päästää kasvamaan. Seurapiirikalastusta tarjoaa virveliheitto tai uistelu. Niillä voi saada hyvänä iltana ylös vaikka vesistön suurimmat pedot, mutta kun on hyvä porukka veneessä, niin tunnelma on sen mukainen, ettei kauheasti harmita, vaikkei kaloja juuri tulisikaan. Kiinnostavin pyydys kuitenkin ehdottomasti on aina ollut pitkäsiima. Se on työläs, mutta parhaimmillaan sitäkin palkitsevampi. Kaksisataakoukkuisen siiman kun illalla aikoo laskea, niin valmistelut pitää aloittaa hyvissä ajoin. Jostain on kaivettava puoli ämpäriä kasiaisia tai onkia saman verran pikkukaloja, joilla siima sitten syötetään. Aamuhämärissä saattaa siimaa nostaessa tuntee sormissaan pientä sähkötystä, joka tarkoittaa, että vähän matkan päässä on koukussa kohta isompi kala. Lopulta kalan tullessa kohdalle on sillä vielä täydet mahdollisuudet päästä karkuun. Kaksintaistelu on ohi vasta kun vonkale muljahtaa veneenreunan yli ja makaa veneen pohjalla lätkyttämässä pyrstöllään saappaitasi. Kalastus opettaa pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja antaa elämänkokemuksia. Lisäksi se parantaa näkökykyä huomattavasti. Jokaisen kalastajan suurin saalis on päässyt irti, mutta siinä sekunnin murto-osassa, mitä se irti päästessään veneen vieressä kylkeään vilautti, pystyy kalastaja näkemään selvästi jo kalan lajin, mitan ja painonkin. Minä tiedän sen. En ole koskaan saanut yli kymmen kiloista kalaa, mutta kerran minulla oli sellainen hauki kiinni.