Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Epidemiat levisivät sodan jälkeen 1918 myös Vilppulaan

Espanjantauti levisi Suomeen jo kesäkuussa 1918, heti sisällissodan päätyttyä. Tauti raivosi aluksi erityisesti vankileireillä. Sen jälkeen se kulkeutui kotiutettujen sotilaiden ja vapautettujen vankien mukana eri puolille maata. Keväällä tavattiin myös isorokkoepidemioita Pohjois-Hämeessä. Ensimmäiset espanjantautitapaukset ilmenivät heinäkuun alussa 1918. Suurimmillaan sairastavuus oli syksyllä 1918. Espanjantauti oli huomattavasti rajumpi kuin siihen asti esiintyneet influenssat. Espanjantaudin kohdalla oli erikoista, että kuolleisuutta esiintyi erityisesti 20–45 -vuotiaissa. Espanjantaudin samoin kuin monen muun kulkutaudin kuten isorokon ja tulirokon iskiessä maa oli yhteiskunnallisessa kriisissä. Vankileirien lisäksi punaisten pakolaisaallot kulkivat maan poikki kohti rajaa heikosti ravittuina ja sairaina. Lisäksi ihmisiä oli valtavasti liikkeellä joko etsimässä omaisuuttaan tai ruokaa. Joukkotapahtumissa kuten markkinoilla taudit tarttuivat ja tapahtumiin osallistuneet toivat kotiin tullessaan niitä mukanaan. Vilkkaiden liikenneyhteyksien varrella tartuntavaara oli suurempi, kun taas harvemmin asutulla maaseudulla tartuntoja oli vähemmän. Tauti raivoo toisin paikoin hyvinkin yleisenä ja ankarana Lääkintöhallitus on maan kaikille lääkäreille lähettänyt kiertokirjeen, jossa ilmoitetaan lääkintöhallituksen saaneen tietää, että isorokkoa on kapinan aikana ilmaantunut punakaartilaislaumoissa ja että tauti on levinnyt moniin maamme osiin, mm. Orivedelle ja Vilppulaan. Varsinainen epidemia-aalto alkoi isorokosta, joka levisi huhtikuussa 1918 punakaartien joukoissa. Vilppulassa asunut Ruoveden piirilääkäri J. E. Roos tiesi, mistä sairaudet olivat peräisin, mutta ei epidemioiden tarkkaa alkamisajankohtaa punaisten rintamalla. Punaisten perääntymisen jälkeen piirilääkärin tietoon tuli ainakin 78 varmaa isorokkotapausta piirin siviiliväestössä ja myös tietoja isorokon todennäköisesti aiheuttamista kuolemantapauksista. Lisäksi liikkeellä oli tulirokkoa, joka oli vaatinut uhreja aikuistenkin joukosta. Espanjantauti saapui Hämeen maakuntaan heinäkuun lopussa 1918. Toiveet taudin tyrehtymisestä olivat ennenaikaisia, sillä syksyyn mennessä tauti yltyi uudelleen leviten paikkakunnalta toiselle. Tampereen Sanomat kirjoitti, miten tauti raivoo toisin paikoin hyvinkin yleisenä ja ankarana jatkaen: Koetimme eilen eri tienoilta maaseutua ottaa selkoa a. k. espanjantaudin levenemisestä, koska se kaikesta päättäen on varsin suuri. Tehtävä ei kuitenkaan ollut niinkään yksinkertainen, sillä ensi yrityksemme saada puhelimitse tavata asianomaista kunnanlääkäriä meni useimmissa tapauksissa myttyyn. Vilppulassa espanjantautiin menehtyi muun muassa piirilääkäri J.E.Roosin poika Gunnar Roos . Väestöä kehotettiin suurempaan huolellisuuteen, jottei tauti yltyisi entisestään. Lääkärin apuun turvauduttiin usein liian myöhään, kuten varsinkin lasten kuolleisuusluvut osoittavat. Kirkonkuulutuksilla pyrittiin tiedottamaan seurakuntalaisia uhkaavista vaaroista ja keinoista sairauksien välttämiseksi. Lähteet: Vuosien 1917-19 kulkutaudit, espanjantauti ja vankileirikatastrofi. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 16/2007. Linnanmäki, Eila 2005. Espanjantauti Suomessa. Influenssapandemia 1918–1920. SKS. Helsinki. Pohjolan Sanomat 27.5.1918 Tampereen Sanomat 17.10.1918, 1.11.1918