Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kuhan soutua jo 20 vuotta

Kello lähentelee yhtätoista heinäkuisena lauantai-iltana. Kertejärven kuhansoutajat ovat olleet järvellä jo nelisen tuntia. Reilun tunnin päästä pitäisi palata rantaan mahdollisen saaliin kanssa. Vaikka kello on jo melkoisesti, ei pimeä vielä tähän aikaan vuodesta ole laskeutunut. Melkoisesti illat ovat kuitenkin jo kuukaudessa ennättäneet hämärtyä. Vuoden pisimmästä päivästä alkaa olla jo aikaa se kuukausi. Taas mennään koko ajan kiihtyvää vauhtia kohti pimeyttä. Luultavasti suurin osa matkaan lähteneestä viidestätoista venekunnasta palaa rantaan mukanaan ainakin muutama kala. Sen verran hyvin järvestä normaalisti kalaa nousee. Kokonaan toinen asia on, kuinka monella on mukana kuhia, jotka ovat tässä kisassa ainoita hyväksyttyjä kaloja. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Rannalla ei näy ketään ja tyyni järvikin on tyhjää täynnä. Yhtään venettä ei näy, mutta onhan se noin kahdeksan kilometriä pitkä, joten hyvin siellä pääsee katseilta piiloon. Pertti Peltola nousee autostaan ja tulee juttelemaan. Hän on ollut alusta alkaen mukana kisojen järjestämisessä ja vitsailee sillä, ettei ole itse vielä kertaakaan päässyt vesille asti. Palkintoja on sen sijaan tullut jaetuksi useamman kerran ja reilun tunnin päästä on edessä kahdeskymmenes kerta. Peltola muistelee kisojen alkua. Silloin reilut 20 vuotta sitten järvellä oli peräti kolme eri kalastuskuntaa. Ne yhdistettiin silloin yhdeksi isommaksi, joka alkoi toimia keskitetysti koko järven alueella. Yhteisessä kokouksessa päätettiin, että aletaan kehittää jotain uutta. Siitä syntyi ajatus uistelukisoista, joissa ei käytetä moottoreita, vaan mennään vanhanaikaisesti soutamalla. Samassa yhteydessä päätettiin kisojen ajankohdasta ja siitä, että saaliskalaksi käy ainoastaan kuha. Alusta lähtien on pysytelty näissä samoissa raameissa. Kisojen ajankohta on vaihdellut ainoastaan viikolla parilla. Kuhaa on vuosien varrella noussut hyvin vaihtelevasti. Yleensä sitä on kuitenkin tullut sen verran, ettei voittajaa ole tarvinnut arpoa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kello alkaa lähennellä puolta yötä. Yksi venekunta on jo käynyt palauttamassa kilpailukortin. He jäivät tällä kertaa ilman punnittavaa saalista. Kilpailukortin palauttaminen suorituksen jälkeen on tärkeää, koska järjestäjät ovat velvollisia pitämään huolta, että kaikki matkaan lähtenee myös palaavat takaisin. Ensimmäinen kalaa saanut venekunta palaa rantaan. Saaliina ei kuitenkaan tällä kerta ole yhtään punnittavaa kuhaa. Komea hauki näyttää saaliin joukosta kuitenkin löytyvän. Pituutta on liki metri, mutta paino jää reiluun kuuteen kiloon. Pikku hiljaa kaikki venekunnat saapuvat rantaan ja punnitukseen tulee pientä jonoa. Useammat venekunnat ovat saaneet täysimittaisia punnittavaksi kelpaavia kuhia ja jännitys alkaa tiivistyä. Aika pian on selvää, että tällä kertaa ei voittajan tarvitse tuoda vaakaan monen kilon saalista. Joskus aiempina vuosina ei alle kymmenen kilon saalilla ollut jakoa mitaleille, mutta tällä kertaa kultaan riittää tasan kahden kilon saalis. Voiton nappaa Jere Nieminen tasan kahdella kilolla. Voiton hän jakaa yhdessä tyttöystävänsä Essi Kiviojan kanssa. Nieminen osallistui kisoihin aiemmin 19 vuotta sitten. Nyt vähän vanhempana tultiin taas, ja tällä kertaa heltisi voitto. Kertejärven kalastusyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Veikko Mäkinen kiittää kilpailijoita ja toivottaa tervetulleiksi ensi kesänä. Silloin tavataan taas, ja mahdollisesti luvassa on joitain pikku muutoksia. Niihin palataan kuitenkin paremmin vähän lähempänä ensi kesää. "Kyllä näitä kuhan soutuja järjestetään niin kauan kuin jaksetaan. Aika tavalla mennään vanhalla mallilla, mutta ehkä pientä uudistusta on ensi vuonna tulossa." Veikko Mäkinen