Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Unohtumaton esitys hurmasi

Hikinen MOM- viikonloppu lähestyy loppuaan. Vielä on edessä vihonviimeiset kaksi esitystä paikassa, jossa ei ole vuosiin tapahtunut oikeastaan mitään. Vanha Bio Säde on seissyt samassa paikassa jo noin sata vuotta ja viimeiset vuodet ypöyksin. Kello on pian seitsemäntoista. Vaihdetaan Kelaa ensimmäisen näytöksen pitäisi alkaa vartin päästä. Mahtaakohan sisällä olla väkeä? Elokuvamies Iiro Koskelainen tulee ovella vastaan ja kertoo salin olevan aivan täynnä. Sisällä on kuuma ja vielä ennen aloitusta saapuu lisää väkeä, joille kannetaan ylimääräisiä tuoleja. Näin täyttä ei tässä tilassa ole varmasti ollut vuosikymmeniin. Sali hiljenee ja lavan edessä kitara sylissä istuva Eero Peltonen huikkaa konehuoneessa olevalle Iiro Koskelaiselle: Meneekö vielä pitkään? Ei mennyt pitkään ja konsertti pääsi alkamaan ajallaan. Seuraavina kymmeninä minuutteina kukaan katsomossa olija tuskin katsoi kelloaan. Oli vähän muuta tekemistä. Charlie Chaplinin säveltämä Smile elokuvasta Nykyaika avasi konsertin, jossa reilun tunnin aika kuultiin neljätoista elokuvasävelmää eri vuosikymmeniltä. Mukana oli vähintään yksi kappale elokuvateatteri Bio Säteen jokaiselta vuosikymmeneltä. Tässä kappaleessa lavalla olivat kaikki esiintyjät, eli aakkosjärjestyksessä Katja Autonen-Lepistö , Merja Kääriäinen , Eero Peltonen ja Maria Svan . Viides projektiin osallistunut Iiro Koskelainen paahtui konehuoneessa. Jo ensimmäinen kappale kertoi, että nyt on tultu sellaiseen konserttiin, että oksat pois. Naisten äänet soivat upeasti yhteen ja Eero Peltosen tukeva komppi biisin varmasti kasassa. Koska tässä ei ole mahdollista kertoa jokaisesta kappaleesta, täytyy tyytyä mainitsemaan jotain niistä, jotka kolahtivat kirjoittain kaikkein eniten. Yksi niistä oli kolmantena kuultu Warum , joka oli elokuvasta Prahalainen ylioppilas . Kyseisestä elokuvasta on tehty useampi versio, kuten myös kappaleesta. Tunnetuksi tämän sävelmän teki 30-luvulla Berliinin satakieli Miliza Korjus . Alkuperäiskielellä saksaksi kappaleen esittänyt Maria Svan ei ääntään säästellyt. Se vaikutti niin, että kylmät väreet menivät kuumassa salissa pitkin selkäpiitä ja kuten konsertin päätyttyä sain kuulla, en suinkaan ollut ainoa kuulijoista, jolle näin kävi. Heti Warumin jälkeen kuultu Harry Bergströmin sävellys On lautalla pienoinen kahvila paljasti Eero Peltosen bassolaulupuolen Kauko Käyhkö imitaattorina ja tyttötrio hoiti oivallisesti kappaleen esittäneen muun Kipparikvartetin osuuden. Elokuvasta The Lion King poimittu The Lion Sleep Tonigt oli todellista ääni- ja rytmi ilottelua, jossa kaikki naisäänet pääsivät jälleen kerran oikeuksiinsa. Katja Autonen-Lepistön ja Eero Peltosen elokuvasta Kill Bill poimittu Bang Bang edusti elokuvamusiikin synkempää puolta. Se oli kertakaikkisen kylmäävää kuultavaa. Konsertin loppupuolella kuultu Pilvet karkaa- niin minäkin , vei ajatukset nuoruuteen. Varsinaisen konsertin viimeisenä kappaleena kuultiin kappale Exodus samannimisestä elokuvasta ja ylimääräisenä Pahaa sutta ken pelkäisi . Vaikka jo ensimmäinen näytös oli käytännössä aivan täynnä, tuli toiseen näytökseen vielä enemmän väkeä. Nyt jäädään malttamattomana odottamaan, mitä se ensi vuonna saa näiltä ihmisiltä kuulla ja nähdä. Tähän tämä ei saa jäädä. —Sunnuntaina Bio Säteessä nähty Vaihdetaan Kelaa oli ainutkertainen kokemus, joka todisti, että omasta kylästä löytyy todella taitavia tekijöitä. MOM- viikonlopun viimeinen ohjelmanumero oli piste iin päälle.