Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Katoavaa kansanperinnettä

Kuluneen kesän aikana olen eri syistä kulkenut Suomessa useita sellaisia teitä, joilla hyvin harvoin, jos koskaan olen aiemmin ajellut. Pieniä kyläteitä, kyliä ja taajamia, harvaan asuttua Suomea. Kun jossain periferiassa näkee avoinna olevan kyläkaupan, baarin tai niiden yhdistelmän, herää usein halua pysähtyä. Nuo joidenkin ihmisten todelliset lähipalvelut kiehtovat vastineena nykyajan ostoshelveteille, hehtaarihalleille ja aakkoshuoltoasemille. Vanhanaikaisen kyläkaupan valikoima on varmasti suppea eikä niin edullinen, mutta toisaalta monenlaistakin löytyy. Peruselintarvikkeiden vierellä saattaa nähdä katiskan, kalastuslupia, tuholaiskarkotetta ja pallogrillin. Kahvia ja leivonnaisia on tarjolla usein, lähes poikkeuksetta myös lähiseudun omia tuotteita. Samassa yrityksessä saattaa olla pienimuotoinen rautakauppa, rakennustarvikemyynti ja polttoainepiste. Aika moni naapuruston hankintatarve saadaan tyydytettyä ja jos ei heti ole, niin kyllä tilataan. Tiedän ihmisen, joka on ostanut kyläkaupasta teollisuushallin. Jos kaupan, tai paremminkin monipalvelupisteen, yhteydessä on baari, niin siellä on mahdollisuus aistia todellista maaseutukulttuuria. Vieraan astuessa sisään saat osaksesi varauksellisen huomion. Tuntematon asiakas on yleensä Tapaus, koska asiakaskunnan vaihtuvuus on yleensä minimaalinen. Näissä baareissa tunnet olevasi niin sanotusti kansan syvien rivien parissa. Kylän keskuksen yrittäjä on yleensä sosiaalinen monitaitaja, joka järjestää sinulle rahaa vastaan vaikka elefantin häkissä. Tuollaisesta paikasta elantonsa repivän pitää venyä lähes kaikkeen mahdolliseen, josta euron syrjään kiinni pääsee. On jotenkin surullista, että nämä suomalaisen maaseutukulttuurin merkkipaalut alkavat väistämättä olemaan keräilyharvinaisuuksia. Suuruuden ekonomia, keskusliikkeiden kuritus sekä koko ajan lisääntyvät määräykset ja vaatimukset kurittavat pieniä yksiköitä kovalla kädellä. Niiden elämä tehdään ensin kannattamattomaksi ja sitten usein myös mahdottomaksi. Onneksi poikkeuksiakin vielä on! Kyläkauppojen vähentyessä etääntyvät palvelut monilta vanhuksilta ja myös kesäasukkailta. Mitä me voimme tehdä? Voimme käyttää tällaisia palveluja, jos niitä reiteillemme osuu. Usein saamme kaupan päälle elämyksen. "Tuntematon asiakas on yleensä Tapaus."