Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Tutusta historiasta tulee fiktiota

Argentiinalaiset Lucila Mayol ja Pedro Riva ovat aviopari, mutta kun he tekevät yhdessä taidetta he ovat Turbida Lux. Taiteilijaryhmän latinankielinen nimi tarkoittaa suunnilleen epämääräistä tai usvaista valoa. –Argentiinassa se liittyy uskomukseen, jolla on peloteltu ihmisiä ja varsinkin lapsia. Kun esimerkiksi lehmä kuolee ja jää pellolle, tietyissä olosuhteissa sen ruho näyttäisi heijastavan mystistä valoa, jonka aikana ei ole turvallista mennä ulos, Mayol selittää. Myös Turbida Lux pyrkii taiteessaan luomaan tutusta ja turvallisesta jotain absurdia ja surrealistista. Ollessaan Mäntässä noin kaksi vuotta sitten he saivat Serlachius-museoiden arkistosta materiaalia käyttöönsä. Silloin se oli lähinnä valokuvia. Nyt Mayol ja Riva ovat taas olleet tutkimusmatkalla samassa arkistossa, mutta tällä kertaa he hakivat vain filmejä. Haaviin tarttui paljon metsää, tehdasta ja paperinvalmistusta kuvaavaa materiaalia. –Kun olemme Mäntässä, tällaiset aiheet ovat ilmeisiä ja itsestään selviä. Halusimme rikkoa näitä tuttuja kokonaisuuksia palasiksi ja tehdä niistä kokonaan uuden todellisuuden, Riva sanoo. Nähtäväksi tuleva yhdeksän minuuttia pitkä elokuva on vaatinut paljon työtä. Mayol ja Riva ovat leikanneet, editoineet, muuttaneet mustavalkoiseksi löytynyttä filmimateriaalia ja tehneet kokonaan uuden käsikirjoituksen valikoituneista osista. Kuvatut negatiivit kehitettiin Vaasassa Filmverkstadenissa. –Kuvaukset teimme vanhassa Kino Säteessä. Elokuvateatteri ja kirkko muistuttavat jollakin tavalla toisiaan, molemmissa koetaan arkipäivästä irtautuvia asioita ja jotain, jota mieli ei täysin hallitse, Riva sanoo. Mäntän kirkossa he äänittivät kanttori ja urkuri Marko Koskisen soittoa, joka tulee elokuvan äänimaisemaksi. Yhdessä kuvausjaksossa oli mukana myös paikallisia ihmisiä, joten lopulliseen teokseen tulee näin kerroksia, kun ihmiset katsovat elokuvassa elokuvaa. –Halusimme vieraannuttaa katsojat tutusta materiaalista ja leikkasimme mukaan yksityiskohtia käsistä, jotka tarttuvat johonkin mielenkiintoiseen. Mukana on myös palavaa metsää, mikä ei liity viimeaikaisiin metsäpaloihin, vaan arkistofilmillä kyseessä on metsänhoidollista tuhkaamista. Filmit ovat meille työstettävää materiaalia, niiden sisällöt eivät kiinnosta meitä tässä yhteydessä. Mänttä on siis jollain tasolla mukana, mutta se ei ole välttämättä tunnistettavissa. Tavallisesta elokuvasta heidän teoksensa eroaa siinä, ettei siinä ole samaistumiskohteita. Näin katsoja joutuu hämmennyksen valtaan, ja yllättävästä kuvavirrasta syntyy mahdollisesti jotain uutta. Valmistuvan työn nimi on Nine Minutes Before the Agape . Nimi viittaa kristilliseen perintöön. Agape on termi, jota on tulkittu monella tavalla. Kristinuskossa sillä tarkoitetaan korkeinta Jumalasta tulevaa ja lähimmäisten keskinäistä rakkautta. Se liittyy myös seremonialliseen yhteiseen ateriaan. Muun muassa filosofiaa opiskellut Riva sanoo, että he eivät ole kovin uskonnollisia, mutta uskonnot kiinnostavat yleensä. –Ajattelemme, että elokuvamme aiheuttama hämmennys voisi koota ihmiset yhteen keskustelemaan. Siitä voisi syntyä yhteinen positiivinen ymmärrys ja selitys nähdylle. Se olisi tavallaan se agape. Turbida Luxin Nine Minutes Before the Agape esitetään Vanhassa Kino Säteessä Kauppakadulla perjantaina 24.8. klo 18. Näytökseen on vapaa pääsy ja tarjolla on popcorneja.