Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Harvinaiset viinit asettivat Pekka Terävän haasteen eteen: Ruoka piti sovittaa viiniin kuvailun perusteella

Ainutlaatuisuus ja harvinaisuus olivat avain sanat huippukokki Pekka Terävän loihtimalle viini-illalliselle. Kahtena iltana Food and Art -ruokailufestivaalilla tarjoiltu Wine o'clock with Pekka Terävä -illallinen toi pöytään maukkaan menun rinnalle viiniharvinaisuudet. Illalliseen kuului kuusi viiniä, joita on etsitty jopa vuosi viinikeräilijöiden yksityisistä kellareista. Harvinaisuus asetti haasteita myös menun valmistamiselle, sillä pulloja oli vain muutamia kappaleita eikä Terävä päässyt maistamaan viinejä annoksia suunnitellessaan. –Menua suunnitellessa piti mennä vain viinien kuvailujen mukaan, koska maistamaan ei päässyt. Se asetti oman haasteensa ja jännityksen siitä, että toimiiko ruoka ja viini yhteen, Terävä toteaa. Terävä kertoikin suunnitelleensa menun hyvin klassisia makuja käyttäen, koska kaikkien asioiden pitää toimia täydellisesti tällaisella ainutlaatuisella ja kerran elämässä -tyylisellä illallisella. Menu piti sisällään muun muassa sorsaa, kylmäsavulohta, ankanmaksaa ja kesätryffeliä –Kokonaisen menun suunnitteleminen vuosikertaviinien yhteyteen on kokillekin hyvin harvinaista, Terävä toteaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Illallisella tarjoiltiin pääosin ranskalaisia viinejä, joista vanhin oli Paul Jaboulet Ainén 30-vuotias punaviini Hermitage La Chapelle 1988. Seuraavaksi vanhin viini oli alkuruoan kanssa tarjoiltu Laurent-Perrierin shampanja, joka oli sekoite vuosikerroista 1990, 1993 ja 1995. Samalle vuosituhannelle ylsi myös jälkiruoan kanssa tarjoiltu vuoden 1999 Valiano La Lizza Vin Santo del Chianti Classico. Näiden oman vuosituhannen viinien lisäksi illallinen sisälsi 2000-luvun valko- ja punaviinejä. Tuorein viineistä oli vuodelta 2010. Illallinen harvinaisten viinien kanssa sai Terävän mukaan alkunsa siitä, kun hän itse pääsi maistamaan eräässä viinikellarissa päivällisen päätteeksi vuoden 1967 viiniä. Hän kertoo ajatelleensa, että on etuoikeutettu, kun pääsi maistamaan sellaista viiniä, mistä tavallinen kuluttaja voi vain uneksia. –Siitä ajatus lähti tarjota tällainen ainutlaatuinen mahdollisuus päästä maistamaan huippuviinejä, Terävä toteaa. Terävän mukaan viineissä hän kiehtoi sekin, että jokaisella viinillä on oma tarinansa siitä, miksi se on jätetty vuosikausiksi kellariin odottamaan. Sen vuoksi Terävä halusi kääntää illallisen lähtökohdan päälaelleen ja nostaa viinin ohjuriksi, jonka ympärille menu suunnitellaan. –Kun järjestyksen kääntää toisin päin ja lähtee viinistä, tulee luovuus aivan erilailla esiin. Ruoanvalmistelu vaatii monenlaista pohdintaa ja maistelua, mitä puuttuu, tarvitseeko lisätä happoa, sokeria vai suolaa. Tekeminen on jotenkin spesiaalimpaa ja täsmällisempää, Terävä luonnehtii. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Terävä kertoi jännittäneensä etukäteen eniten sitä, että sopivatko viinien ja ruokien maut yhteen. Hän toteaa, että jos oikein pahasti olisi menty metsään, niin onneksi viineissä oli mukana shampanjaa, joka sopii kaiken kanssa. –Tämänhintaisella illallisella kaiken pitää olla täydellistä, Terävä lisää. Viinien ja ruokien yhteensopivuuden lisäksi oman jännitysmomenttinsa illalliselle loi myös se, että ovatko viinit käyttökelpoisia. Onneksi kaikki viinit olivat kunnossa, sillä uusien saaminen ei olisi ollut helppoa, osin jopa mahdotonta.