Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Kyytipoikaa tarvitaan

Jo parin kuukauden ajan olen tosissani pyrkinyt löytämään edes jotain pieniä viitteitä järkevyydestä, jotka antaisivat minulle mahdollisuuden ymmärtää tehtyä taksiuudistusta. Yhtään sellaista en ole vielä löytänyt. Asioita pyritään aika ajoin uudistamalla parantamaan, mutta sellaista ei tällä lakitempauksella ole ainakaan tähän mennessä saavutettu. En ole tavannut vielä ketään, joka olisi tyytyväinen ja puolustanut uudistusta, mutta olen jo tavannut monia, jotka ovat asiasta kärsineet. Näin maalaispaikkakunnalla taksi on ainoa kulkuneuvo, jos ei itse halua autoilla. Ennen sellaisen sai takuuvarmasti yöaikaankin, kun takseilla oli päivystysvelvollisuus ja sovittu vuorojärjestelmä. Nyt sellaista ei enää ole. Kenenkään ei tarvitse notkua asemalla, eikä odotella öisin, vaan hän voi halutessaan laittaa kännykän kiinni ja vetäistä varman päälle oikein kunnon yöunet. Päättäjien taholta puhutaan vapauttamisesta ja tuhansia uusia taksilupia onkin haettu ja aika monta jo myönnettykin. Sen ymmärtää kun mitään taksikurssia ei tarvitse enää suorittaa. Riittää kun on ajokortti ja alla jonkinlainen kulkuneuvo. Taksamittarikaan ei tarvitse enää olla päällä, vaan kyydin ottaessaan voi asiakas aloittaa hintaneuvottelut ja yrittää tingata hinnasta mahdollisimman paljon pois. Tämä onkin oikein suomalaisen lempitouhua, kun väki on niin ujoa, ettei kehtaa kunnolla edes nimeään sanoa, niin ei monikaan tule pitämään taksissa puoliansa. Päinvastoin. Ihmiset ovat tottuneet maksamaan ovelta ovelle kyydistä ennalta oletetun hinnan, jota voi koko ajan seurata myös mittarista ja jota on valvottu ylemmältä taholta iät ja ajat. Hinnan vapaus onkin johtanut siihen, että esimerkiksi Helsingissä on jo tapauksia, jossa asiakas on joutunut maksamaan samasta matkasta huomattavasti entistä enemmän, jopa kaksinkertaisen maksun. On myöskin sellaisia tapauksia, jossa taksi on myöhästynyt pahasti tai ei ole tullut ollenkaan, vaikka kyseessä on ollut elintärkeä kyyti sairaalaan hoitoja varten. Televisiossa oli myös esimerkki, kuinka vaikeavammaista poikaa on viety vuosia säännöllisiin hoitoihin. Muutaman kilometrin päässä asuva taksimies hoiti kyydin luotettavasti. Nyt taksi tulee, jos tulee, jostain arvaamattomasta suunnasta, noin 50 kilometrin säteellä ja parhaimmillaan auto on tullut jopa 140 kilometrin päästä.