Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Loistava takinkääntö

Kirjailija Olavi Paavolainen on saanut pysyvän takinkääntäjän leiman. Meillä mänttäläisillähän on osuutemme Paavolaisen kiistellyssä Synkässä yksinpuhelussa. Kirjan alussa siirrytään Istanbulista Vilppulaan ja sieltä pyöräretkelle Mänttään. Kesällä 1941 jatkosodan alkaessa Paavolainen todistaa, kuinka haluttomasti Mäntän miehet lähtevät sotaan huolimatta innokkaan papin sotaisista puheista. Paavolaisella oli 50-luvun alkaessa kesämökki Keuruulla, josta hän tarinan mukaan silloin tällöin poikkesi Mäntän viinakauppaan. Senkin joku tiesi, että pullot avattiin Huhkojärven kohdalla. Näitä viinakauppareissuja ei ole kirjattu Panu Rajalan erinomaiseen Olavi Paavolaiseen elämäkertaan (2014). Sen sijaan saamme lukea Rajalan tietoja Paavolaisen lukuisista naissuhteista. Noihin aikoihin, kun hän pyöräili komeana TK-upseerina Vilppulasta Mänttään, Paavolainen seurusteli kirjailija Helvi Hämäläisen kanssa. He lukivat yhdessä Adolf Hitlerin Taisteluni -teosta innostuksen vallassa. Etsihän Paavolainen myös yhteyksiä suomalaisiin kansallissosialisteihin ja tuli hyväksytyksi pienilukuiseen Teo Snellmanin johtamaan ryhmäänkin. Kymmenen vuoden päästä tästä Paavolainen seurusteli kommunistipoliitikko Hertta Kuusisen kanssa. Pariskunta tutustui suurella innolla Stalinin kielitieteellisiin artikkeleihin. Paavolaisen kirjallinen ura oli päättynyt Synkkään yksinpuheluun 1946. Teoksen on usein ajateltu saaneen murskavastaanoton, mutta uudempi tutkimus on osoittanut, että Synkkää yksinpuhelua myös arvostettiin jo tuolloin. Teoshan nousi uudelleen kunniaansa Paavolaisen saadessa arvostetun Eino Leino -palkinnon 1960. Tuolloin Paavolaisen tulkinnoille oli pasifistinen tilauksensa. Paavolainen asettui itsepäisesti sotaa arvostelevalle kannalle. Monet hänet tunteneet tiesivät, että tuota arvostelua ei ollut näkynyt sodan aikana. Paavolainen rymisteli itään samassa Suur-Suomi -innostuksessa kuin muutkin, joten Paavolainen jälkiviisasteli ja pani kirjaan omiaan. Olavi Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu sisältänee jälkiviisautta ja liioittelua, satuilua ja takinkääntöä, mutta niidenkin myötä se on vakuuttava taideteos sodasta. Se ei häviä tyylinsä elävyydessä sellaisille sotaa kuvanneille kirjailijoille kuin George Orwell ja Arthur Koestler . Loistava Paavolainen tiesi, miten kirjoitetaan loistavasti. ”Kirjan alussa siirrytään Istanbulista Vilppulaan ja sieltä pyöräretkelle Mänttään.”