Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Mielipide: Meidän kaikkien yhteinen juhlavuosi

MIELIPIDE Hyvät kansalaiset, oletteko huomanneet miten tehdas, miten kaupunki, miten taidemuseo ja me asukkaat juhlimme 150-vuotiasta Serlachiusten ja meidän kotikaupunkiamme tänä vuonna 2018? Suuret kiitokset Serlachius-museoiden tiedottaja Susanna Yläjärvelle taannoisesta kolumnista KMV-lehdessä (6.8.2018). Oletan, että viimeistään silloin heräsi tarve tutkia kaupunkimme syntyä ja juuria, lukea Teemu Keskisarjan Vihreän kullan kirous ja P. H. Norrmenin Mäntän Tehdas 1868–1928: G.A. Serlachius Osakeyhtiön muistojulkaisu vuodelta 1993. Silloin tehdas täytti 125 vuotta. Tämä viimemainittu on näköispainos, joka piti julkaista tehtaan täyttäessä 50 vuotta 1918. Silloin kirja jäi julkaisematta vaikeiden aikojen takia, joten julkaisua ja juhlia lykättiin kymmenellä vuodella 60-vuotispäivään syyskuulle 1928. Tuona vuonna vihittiin myös Mäntän kirkko. Susanna Yläjärvi mainitsi kolumnissaan vuosiluvun 1901. Silloin kuoli Mäntän ensimmäinen Patruuna Gustaf Adolf Serlachius 71 vuoden iässä kesäkuun 13. päivänä. Oli suurten muutosten aika. Sama vuosiluku on yhdessä niistä kaivatuista Mäntän kehitystä esittävistä pienoismalleista, jotka olivat aikoinaan kaikkien meidän nähtävillä ”Valkoisen talon” aulassa. Niille olisi hyvä löytää monien vuosien jälkeen, viimeistään nyt juhlavuonna, kunniallinen paikka. Ei olisi ilman Serlachiusta ja tehdasta Mäntän kaupunkia, ei kirkkoa, ei rautatietä, ei taideaarteita sun muuta, mistä me kaikki mänttäläiset saamme nyt nauttia. Poimin Norrmenin kirjoittamasta kirjasta muutamia tapahtumia: Tuolloin vuonna 1901 patruuna Gustaf Adolf Serlachius jätti perinnöksi jälkipolville pitkälle valmistelemansa unelman uudesta sellutehtaasta. Vuonna 1898 nuori veljenpoika Gösta Serlachius oli jo otettu Mäntän palvelukseen ja seurasi setäänsä hänen matkoillansa. Gösta avioitui jo vuonna 1899 Patruunan tyttären, serkkunsa Sigridin , ”Sissin” kanssa. Tammikuussa 1901 syntyi ensimmäinen lapsi, Ralph Erik . Hieman myöhemmin Gösta hankki perheelleen myös Isoniemen tilan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana, ennen kuolemaansa, Gustaf Adolf Serlachiuksen tulevaisuuden suunnitelmat olivat kiihkeimmillään, kuten kirjassa mainitaan, hän tiesi voimiensa ehtyvän. Hän jopa kävi monien matkojensa ohella testaamassa unelmansa Berliinissä, Karl Hoffman -nimisen vanhuksen luona, miehen, joka mainittiin olevan maailman suurin mies paperiteollisuuden alalla. Ukko-Hoffmanin tuki ja innostus vahvisti suunnitelmaa perustaa hieno, uusi ja ajanmukainen sellutehdas Mänttään, ja Serlachius kiteytti suunnitelmansa näin: ”Nykyaikainen selluteollisuus ei hae koskia eikä vesiputouksia, sillä sen voimantarve on vähäinen, mutta sitä vastoin sopivia kulkuyhteyksiä. Joten, olisikohan aika nyt kypsä myydä osakkeita ja vesiputouksia, minkä rahoilla maksaisi velat ja suurella säästäväisyydellä sekä hyvällä tahdolla saataisiin kokoon ylijäämä, jolla rakentaisimme hienon sellutehtaan", pohti patruuna Serlachius edelleen. Lisäksi tehdään: 1) rautatie Vilppulan tehtaisiin saakka, toteutui 1899. 2) perustetaan sahaliike, valmistui 1898. 3) karjakartano ja maanviljelys, jonka hankki Gösta S. 1901. 4) ostetaan Mäntän läheiset tilat Pojalleen Ernstille hän kirjoitti kirjeessään: ”Jos minä nyt elän 70 vuoden ikään, kuten pian voi tapahtua, niin voisin itse iloita siitä, mitä olen koonnut teille.” Hyvää syntymäpäivää tehdas ja kaupunkilaiset! Terveisin Junantuoma syyskuussa 46 vuotta mänttäläisyyttä