Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

150 vuotta kestänyt työ saa uusia muotoja: Uudet aluevaltaukset jatkavat perintöä

Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen , miltä tulevaisuus näyttää museoille ja paikkakunnalle? –2000-luvun iso muutos toi myös nykytaiteen museoihimme. Viime vuosina olemme halunneet toteuttaa näyttäviä kansainvälisiä nykytaideprojekteja, ja samalla esitellä nuoria ja vakiintuneempia suomalaisia taiteilijoita. Kaiken tämän keskellä emme saa unohtaa vanhempaa kokoelmaamme, jolla on omat vakiintuneet ystävänsä. –Ensi vuonna Joenniemen kartanossa nähdäänkin taas entistä enemmän yleisön rakastamia klassikkoteoksia. –Gustafin puolella mietimme jatkuvasti, miten kertoa Mäntän mielenkiintoista tarinaa entistä elämyksellisemmin esimerkiksi virtuaalitekniikan keinoin. –Hiljattain toteutimme laajan perinnekeruun Mäntän sellutehtaan historiasta, ja teeman pohjalta on tulossa näyttely Gustafiin parin vuoden kuluttua. Kaikki Serlachiuksiin ja mänttäläiseen metsäteolliseen yhteisöön liittyvä kiinnostaa meitä aivan erityisellä tavalla, johtaja korostaa. –Toisaalta olemme halunneet tarkoituksella hieman sekoittaa museoiden profiileja keskenään. Tämä on itseasiassa kansainvälinen trendi, on hieman ahdasta jaotella museoita taide- ja historiamuseoihin. Meille olennaista on hyvä, kiinnostava tarina, eivät keinot. Uutta on luvassa kirjallisuuden puolella. –Patruunakirjasarjamme on saamassa jatkoa R. Erik Serlachiuksen ja Gustaf Serlachiuksen elämäkerroista. Aiemmin on julkaistu elämäkerrat G.A. ja Gösta Serlachiuksesta . Älkäämme ampuko itseämme nilkkaan Sivonen ottaa kantaa paikkakunnan nimikysymykseen. –On myös valtava rikkaus, että Mänttä ja Vilppula ovat nykyisin samaa kaupunkia. Mäntän ja Vilppulan välillä on luonteva yhteys, ihmiset ovat samaa jengiä ja jaamme saman historian. –Haluaisin jälleen kerran muistuttaa, että Mänttä-Vilppula on kaupungin nimenä tosi hankala ja huonosti markkinoitava. Nyt kun paikkakunnalla ollaan taas lähdössä kulttuuripääkaupunkikisaankin, pitäisi nimeksi vihdoin ottaa helpommin viestittävä ja markkinoitava Mänttä. –Viestinnällisesti ammumme yhdistelmänimellä omaan nilkkaamme. Itsekin nykyisin vilppulalaisena ymmärrän hyvin vilppulalaisen paikallispatriotismin, mutta tässä nykymaailmassa asiaa tulisi pohtia ulkoisen viestinnän eikä paikallisidentiteetin kannalta. –Nimimuutoksen kautta yhteisellä kaupungillamme olisi parhaat valtit käsissään kilpaillessamme muiden kaupunkien kanssa, hän uskoo. 140 vuoden taival –Ilman Mäntänkoskea, Serlachiuksia ja mänttäläisiä paperityöläisiä Mänttä olisi maaseutua. Kaikki lähti siitä, että kosken rannalle rakennettiin teollisuutta, jonka ympärille kasvoi teollinen yhdyskunta. –Onneksi Mäntästä kasvoi – toisin kuin useimmista muista vastaavista maaseudun teollisuustaajamista – taidekaupunki. Tätä ei olisi tapahtunut, jos Serlachiuksen suku ei olisi ollut taiteesta kiinnostunut, ja jos heidän luomansa taidemuseo ei olisi houkutellut ympärilleen vilkasta taidekenttää. –Onneksi kuva on vuosikymmenten kuluessa jatkuvasti monipuolistunut uusien toimijoiden tullessa kentälle. Erityisesti nykytaide, musiikki ja viimeisimpänä ruokakulttuuri ovat olleet avainalueita, joissa Serlachiuksen suku on saanut nähdä käynnistämänsä taidekehityksen jatkuvan myös uusien innokkaiden toimijoiden vaikutuksesta.