Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Laukku Leena etsii asuntoa talveksi

Laukku Leena, eli Leena Kiviharju on nyt ollut aloillaan harvinaisen pitkään. Ennen nykyistä pysähdystä hän oli tavallisesti yhdellä paikkakunnalla korkeintaan kuukausia ja jatkoi sitten liftaamalla seuraavaan paikkaan. Kukaan muu kuin Leena itse, ei tiedä tarkkaan, kuinka kauan hän on ympäri maata matkannut. Netistä löytyvien tietojen perusteella matkustelua on takana kuitenkin reilusti yli kymmenen vuotta. Hallin taajamaan Kiviharju saapui vuoden 2017 keväällä. Tällä kertaa tultiin muuttoauton kyydissä. Hän asui kesän ulkosalla ja muutti kireimmän talven ajaksi vuokra-asuntoon. Nyt hän on taas kadulla ja tällä kertaa aika hankalassa paikalla osittain tiellä. Tästä poliisi kävi huomauttamassa ja tiistaina 25. päivä syyskuuta hän oli siirtämässä tavaroitaan Hallin torille, kassi kerrallaan. Kaksi kertaa julistettu kuolleeksi Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, miksi Leena elää tällä tavalla ja kuinka hänestä tuli kiertolainen. Hänestä on kirjoitettu vuosien aikana paljon mutta yhtään kunnollista haastattelua hän ei ole suostunut antamaan. Ainakin kaksi kertaa hänet on sosiaalisessa mediassa julistettu kuolleeksi. Nainen tunnetaan hyvin myös hälytyskeskuksissa ja eri poliisilaitoksilla. Ei siksi, että hän olisi koskaan tehnyt mitään pahaa, vaan siksi, että ihmiset ovat soitelleet huolestuneena hänestä hälytyskeskuksiin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Takavuosina Leena oli yleinen näky teiden pientareilla. Hän liftasi tavaroineen ympäri maata ja on asunut tilapäisesti kymmenillä eri paikkakunnilla ja useimmiten ulkosalla ympäri vuoden. Hän on suostunut aina ottamaan vastaan esimeriksi ruoka-apua, mutta toisten nurkkiin hän ei yleensä ole tullut edes kireimpien pakkasten aikana. Vuonna 2012 Yleisradio kirjoitti, että Leena on jäämässä seuraavana vuonna eläkkeelle ja lopettelemassa kiertolaisen elämää. Hän ei muista koskaan tavanneensa Yleisradion toimittajaa, mutta myöntää olevansa eläkkeellä. Tästä päätellen Leena Kiviharju on iältään väkisinkin lähempänä 70 vuotta. Tarkkaa ikäänsä hän ei suostu kertomaan, koska ei naiselta sellaista sovi kysyä. Mitään toimivaa ei saa heittää pois Keskiviikkona 14. päivä syyskuuta Laukku Leena istuu Hallin Lentäjäntien alkupäässä tavaroidensa keskellä. Läheisen puun oksalla on vaatteita kuivumassa. Yöllä on satanut, mutta nyt paistaa aurinko ja lämmintä on hyvän matkaa toistakymmentä astetta. Tarjoan Leenalle termospullosta tuoreet pannukahvit, jotka hän ottaa ilolla vastaan. Omatkin kahvit on toki jo keitetty, mutta välillä on mukava maistaa toisten keittämää. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Juttu alkaa luistaa aika mukavasti. Hän kertoo olevansa alun perin kotoisin Padasjoelta ja olleensa Hallissa jo aika kauan. Hän harmittelee kylän pankkikonttorin sulkemista ja pitää sitä omalta kannaltaan lähes kuoliniskuna koko kylälle. Nyt lähimmät asiointipankit ovat Jämsässä ja Mäntässä. Hänen jaloissaan särisee vanha matkaradio, jonka antenni on katki. Ei sitä raski poiskaan heittää kun se vähän vielä toimii. Josko sen saisi vielä korjattua? Tässä kiteytyy pitkälle hänen elämänasenteensa. Ei saa heittää mitään toimivaa pois. Ei höpsähtänyt nainen Jutellaan niitä näitä. Heti kärkeen tulee harvinaisen selväksi, ettei nainen missään tapauksessa ole höpsähtänyt vanha avuton nainen. Hän on harvinaisen terävä ja selvillä maailman menosta, lukee paljon hyvää maailmankirjallisuutta ja seuraa muutenkin aikaansa radiosta. Toisin kuin lähes kaikki muut vailla vakinaista asuntoa olevat, hän ei käytä lainkaan alkoholia, koska se hänen mukaansa on asunnottomalle hengenvaarallista. Humalassa on moni kuollut pakkasella. Hänen ainoat paheensa ovat kahvi ja tupakka. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Koska haluan olla rehellinen, paljastan aika pian olevani toimittaja. Vielä tässä vaiheessa tämä ei tunnu häntä pahemmin haittaavan, mutta hän tekee selväksi, että mitään haastattelua hän ei anna. Jutella toki voidaan. Hän kertoo aamulla nähneenä kuinka kaksi laulujoutsenta lensi hänen edestään järven yli auringon noustessa. –Siitä tuli taivaallinen olo, Laukku Leena sanoo. Haaveena mummonmökki Ennen talvea hän on päättänyt etsiä itselleen väliaikaisesti jonkinlaisen kerrostaloasunnon, jossa oli pyykinpesumahdollisuus. Haaveena olisi jossain vaiheessa päästä mummonmökkiin, jossa olisi sähkö ja juokseva vesi. Keskustellaan vielä pitkä tovi kaikenlaista. Itseään koskevat aiheet Laukku Leena väistää taitavasti. Lupaan tulla parin päivän päästä käymään ja tuomaan hänelle itselleni tarpeettoman radion korvamaan rikkinäinen radio. Seuraavana lauantaina tulen paikalle. Laukku Leenaa ei näy missään. Jonkin ajan päästä hän tulee vesikanisterin kanssa läheisestä ravintolasta. Yritän huutaa häntä nimeltä, mutta hän ei näytä kuulevan. Menen hänen luokseen ja tarjoan radiota, jota hän ei huoli. Ottaa puhumatta kirjan käteensä ja alkaa lukea sitä. Tämä taisi sitten olla tässä. Laukku-Leena jää lukemaan. Ei edes vilkaise kohti poistuvaa toimittajaa. Elämä jatkuu. Kotoisin Padasjoelta, jossa asui suuren osan elämäänsä. Kävit koulut Padasjoella ylioppilaaksi saakka. Opiskeli jonkin aikaa oikeustieteitä yliopistossa. Teki sen jälkeen pääosin toimistotöitä. Toimi pitkään äitinsä omaishoitajana. Ei saanut sen jälkeen enää töitä ja ryhtyi kulkuriksi. Ei ole elänyt sosiaaliavustuksilla eikä kerjännyt. Viisi viime vuotta hän on saanut eläkettä. "Nykyisin luen niitä maailmakirjallisuuden klassikoita, jotka ovat aikoinaan jääneet lukematta. Varsinkin elämänkertoja rakastan. Viimeksi luin Marcel Proustin elämänkerran ja se oli kyllä hyvä." Leena Kiviharju