Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kolumni: Aikaa ostamassa

Kaikki alkoi kaupan tuulikaapista. Luin ostoslistaa epäuskoisena. ”Maitoa, banaaneita, talkkunajauhoja... ja aikaa?” Onko aika vähissä? Epäilemättä, koska olen edellisenä iltana kirjannut sen ostettavien asioiden joukkoon. Löytyykö aikaa lehtihyllyltä, kylmäaltaasta vai pitikö sitä kysyä kassalta? Vartin etsittyäni luovutin, nielin ylpeyteni ja kysyin hyllyjä täyttävältä myyjältä. Hän kertoo sitä tilatun, mutta aika oli kuulemma vähissä keskusvarastolla, ja siksi sitä ei ollut saatu toimitettua. Kotiin päästyäni päätin tilata aikaa netistä. Surffasin laajakaistan aalloilla ja vertailin hintoja. Aika tuntuu aika arvokkaalta. Milloin sen arvo on näin noussut? Eihän minulla ole rahaa ostaa kuin tunteja, vaikka tarve olisi vuorokausia, jopa viikkoja. Ehkä aikaa saisi tehtyä itse. Aloin väkertää, mutta ei siitä mitään laatu-aikaa syntynyt. Tikkuista ja tahmeaa. Sopii ehkä maanantai-aamuihin, mutta ei tällaista aikaa kehtaa käyttää, kun on muita ihmisiä paikalla. Koska aika hupeni, niin päätin sitten ruveta säästämään sitä. Jos joka arkipäivä säästäisi 90 minuuttia, niin se olisi yli seitsemän tuntia lisää aikaa viikonloppuun. Kyllähän sekin olisi jo jotain. Innokkaana elin uuteen viikkoon – kokeakseni pettymyksen. Opin, että käyttämätön aika kului säästämisestä huolimatta 60 minuutin tuntivauhdilla. Uusi viikko, uusi suunnitelma. Nyt astelin pankkiin ottamaan lainaa. Kerroin virkailijalle, että tarvitsin aika-lainan. Hän kuuli ensin, että puhuin auto-lainasta, mutta tivattuani asia meni perille. Aika-laina on kuulemma riskisijoitus. Korot ovat korkeat ja tuotto-odotus sidoksissa Seiskan horoskooppeihin. Otin lainan varoituksista huolimatta. Pian olin pikavippiloukussa. Viikonloput ja keskiviikko-iltapäivät ovat menneet jo perintään. Luottotiedoissa luki, että minulla ei ole varaa edes eiliseen saati huomiseen. Nyt istun katukivetyksellä sen tuulikaapin vieressä, josta kaikki alkoi. Hattu kourassa, jos joku antaisi aikaa vaikka vartin tai kaks. Mietin, että oliko tässä pakinalta tuntuvassa tarinassa jotain opetusta? Oliko minulla sittenkin aikaa riittämiin, ennen kuin aloin pelätä sen loppumista? "Koska aika hupeni, niin päätin sitten ruveta säästämään sitä."