Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Ympäristöasiantuntija: Suurin kuormituspiikki vesistöön tulee heti avohakkuiden jälkeen

Avohakkuut vaikuttavat monella tavoin vesistöön. Ympäristöasiantuntija, DI Ari Aalto Aallokas Oy:stä selittää. –Avohakkuu ja sen jälkeen tehtävä maanmuokkaus vapauttavat hakkuualalta sekä kiintoainesta että ravinteita, jotka pintavesien mukana päätyvät vesistöön. Vesistössä nämä aiheuttavat veden tummumista ja rehevöitymistä. –Näin käy aina, kun maanpintaa rikotaan ja suojaava kasvillisuus katoaa, myös avohakkuissa. Herkimpiä alueita ovat turvemaat ja jyrkät rantarinteet. Tällaisilla alueilla peitteisen metsätalouden menetelmät olisivat erityisen soveliaita ja suositeltavia, sillä niissä vesistöpäästö on merkittävästi pienempi. –Avohakkuun vaikutus riippuu vesistön tyypistä ja hakkuualueen koosta suhteessa valuma-alueeseen. Pienillä puroilla tai lammilla vaikutus voi ulottua kaikkialle, suurilla järvillä selvimmät muutokset tapahtuvat rannan läheisyydessä. –Kannattaa huomata, että ravinteet ja kiintoaines kulkeutuvat vesien mukana alajuoksun suuntaan, eli suuressa mittakaavassa yhteisvaikutus on hyvin laaja. Kuormitus näkyy vesien tummumisena, rehevöitymisenä ja mutaisuutena. Rehevöitymisen huomaa selvimmin muun muassa levien ja vesikasvillisuuden lisääntymisenä sekä limoittumisena. Toipuuko vesistö ennalleen ajan kuluessa? –Tämäkin riippuu vesistöstä. Virtavedet toipuvat nopeammin veden vaihtuessa. Pieni, laskupuroton lampi ei toivu ulkoisesta kuormituksesta kenties koskaan, ainakaan ilman aktiivisia kunnostustoimia. Suuret järvet (suuri vesitilavuus ja valuma-alue) taas ovat parempia vastustamaan muutosta, mutta pilaantuessaan hitaita palautumaan. Suurin kuormituspiikki tulee ensimmäisinä vuosina hakkuun jälkeen, kun sitovaa kasvillisuutta ei ole. Mitä kantojen poistaminen vaikuttaa? –Kantojen poisvienti vaikuttaa haitallisesti sekä vesistöpäästöihin, monimuotoisuuteen että alueen ravinnetalouteen. Kantojen nostosta erityisesti kosteapohjaisilla mailla aiheutuu merkittäviä huuhtoumia vesistöihin. –Monimuotoisuuden kannalta kantojen nosto vähentää lukemattomille lajeille elintärkeän lahopuun määrää metsissä entisestään. Lahopuun vähyys talousmetsissä on tärkein yksittäinen tekijä metsäluonnon köyhtymisessä. Ravinnetalouden kannalta kannoista vapautuisi aikojen myötä ravinteita puuston kasvuun. Aallon mukaan avohakkuussa käytännössä koko metsän ekosysteemi muuttuu aivan toisenlaiseksi. Esimerkiksi varjoisuutta, vanhoja puita tai kosteaa pienilmastoa vaativat lajit katoavat kokonaan, ja juuri tällaiseen ympäristöönhän merkittävä osa metsälajeistamme on vuosituhansien aikana sopeutunut. –Tilalle tulee valoisien alueiden pioneerikasveja, kuten maitohorsmaa ja heiniä ja niiden myötä myös muun muassa uusi hyönteislajisto. Avohakkuu matkii huonosti metsän luontaista uudistumista, sillä luontaisissa laajoissa metsätuhoissa kaatunut tai palanut puusto jää paikalleen, jolloin kuollutta puuta lajien käyttöön voi olla satoja kuutioita hehtaarilla. –Vadelmaa tai puolukkaa hakkuuaukeilla voi muutamana vuonna olla runsaastikin, mutta esimerkiksi kanalinnuille tärkeän mustikan peittävyys on metsätalouden myötä pienentynyt noin puoleen 1950-luvun lukemista.