Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Avohakkuut vähentävät lintulajeja – kuukkeli kadonnut, hömö- ja töyhtötiaisten kanta vaarantunut

Onko Pirkanmaalla avohakkuiden takia jokin lintulaji hävinnyt tai uhanalaistunut, Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Jukka T. Helin ? –Metsänhakkuut ovat kiihtymässä biotalouden nimissä. Vuonna 2017 hakattiin lintujen pesimäaikana 1.4.–31.7. 25 prosenttia kaikista vuoden 2017 aikana tulleista puutavaralajeista. Kesähakkuut ovat jatkuvassa kasvusuunnassa. –Metsänhakkuiden ja avohakkuiden vuoksi Pirkanmaalta on häviämässä kokonaisuudessaan kuukkeli. Viimeiset tunnetut pesivät kuukkelit olivat Virtain Riponevalla, mutta sieltäkin ne katosivat voimistuvien hakkuiden myötä. Kuukkeli on Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa uhanalainen ja se on Suomen EU-vastuulaji. –Hömötiainen ja töyhtötiainen ovat esimerkkejä lajeista, joiden kanta on vähentynyt metsien hakkuiden vuoksi. Tosin hömötiaisen kannan vähentymiseen vaikuttaa osaltaan myös ilmastonmuutos. Hömö- ja töyhtötiainen ovat nykyisin uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneita lajeja. –Metsälajeja on 82. Näistä on 11 lajia uhanalaista ja lisäksi 2 lähes uhanalaista. Erityisesti varttuneiden metsien lajien tilanne on heikentynyt. Eteläsuomalaisen talousmetsäalueen lintujen kokonaisparimäärä on vähentynyt noin 18 prosenttia 22 vuoden aikana. Esimerkiksi peipon ja vihervarpusen kantoihin on vaikuttanut ensisijaisesti metsätalous. Näiden lajien kanta mukaan lukien hippiäinen on säilynyt suojelualueilla. –Lahopuun merkitys on tärkeä monelle lintulajille kuten tiaisille ja tikoille. Luonnonvaraisissa metsissä lahopuuta muodostuu runsaasti Runsastuuko jokin lintulaji avohakkuiden vuoksi? Onko jokin lintulaji runsastunut niin, että sillä on vaikutusta muihin lintulajeihin? –Usein pyritään esittämään, että esimerkiksi kanahaukka vähentää liikaa kanalintuja tai että laulujoutsen vaikuttaa haitallisesti muihin vesilintuihin. Näille väitteille ei löydy tutkittua todellista tietoa. –Kanahaukka, joka on muutoinkin vähentynyt ja kärsii lisäksi metsänhakkuista, ei muodosta uhkaa kanalintujen kannoille. Laulujoutsen on hyödyksi vesilinnuille muun muassa tarjotessaan turvaa vesilinnuille. Monet vesilinnut pyrkivätkin pesimään laulujoutsen pesän lähelle. –Avohakkuista voivat hyötyä esimerkiksi pajulintu, punakylkirastas ja metsäkirvinen. Metsänhakkuista syntyneet harvennetut ja nuoret metsät ovat vaikuttaneet tähän. Mutta nykyisin näiden lintujen kantoihin vaikuttaa haitallisesti tutkimusten mukaan ilmeisesti muun muassa ilmastonmuutos. Lisäksi hakkuiden aiheuttamista risukoista metsien reunoilla hyötyy peukaloinen. –Pöllöjen saalistusta saattavat auttaa hakkuuaukiot, mutta tällöin on myös muistettava hakkuiden aikaansaamat haitat pöllöille ja pöllöjen pesinnöille. Hakkuissa ei läheskään aina noudateta esimerkiksi suositeltuja suojavyöhykkeitä. Miten avohakkuut vaikuttavat metsäkanalintuihin? –Avohakkuut ja tehometsätalouteen liittyvät metsänhoitotoimet ovat kanalinnuille haitallisia. Jo ilmastonmuutos vaikuttaa kanalintuihin selviytymiseen kielteisesti. Liian ohut lumipeitto talvisin muodostaa uhkan. –Metsänhoitotöihin liittyvät ojitukset muodostavat kanalintupoikueille todellisen loukun. Kanalinnuille ovat tärkeitä metsän latvakerroksen peittävyys ja aluskasvillisuuden runsaus. Runsas varpuskasvillisuus tuottaa poikasille välttämätöntä hyönteisravintoa. –Mustikan määrä on vähentynyt avohakkuiden vuoksi. Mustikkaa on nyt puolet vähemmän kuin 1950-luvulla. Mustikka on elinehto esimerkiksi suurperhosille, joiden poikasten toukat ovat tärkeää ravintoa muun muassa hyönteissyöjälinnuille ja kanalintupoikueille. –Tehometsätalous ja avohakkuut vaikuttavat näin ollen lukuisten lintulajien selviytymiseen, koska tehometsätalouden seurauksena metsät yksipuolistuvat ja metsien antama suoja heikkenee, metsien kasvillisuus heikkenee, marjat vähenevät ja myös lintujen käyttämää hyönteisravintoa on vähemmän. Entä vaikutus vesilintukantoihin? –Vesilintujen pesintään ja jatkuvuuteen lammella tai muussa vesistössä vaikuttavat pesimäaikaiset hakkuut ja suojavyöhykkeen leveys. On esimerkkejä, että kaakkurien pesintä on epäonnistunut pesimäaikaisten kesähakkuiden vuoksi. –Suomi on sitoutunut kansainvälisesti siihen, että monimuotoisuuden vähentyminen pysäytetään vuoteen 2020 mennessä. Metsätaloudella on tässä ratkaiseva merkitys. Suomen uhanalaisista lajeista 36 prosenttia elää ensisijaisesti metsissä. Erityisesti valtion metsissä tulee käyttää avohakkuuta vain poikkeustilanteissa. –Tutkimusten mukaan avohakkuita ja muuta tehometsätaloutta ei voi enää juurikaan perustella taloudellisilla perusteilla. Nykyinen avohakkuiden ja tehometsätalouden linja johtaa entistä enemmän vanhojen metsien katoamiseen. Tuloksena on yksipuolinen metsä, joka ei ylläpidä luonnon arvokasta monimuotoisuutta. –Mielipidetiedustelujen mukaan (WFF) suomalaisista 89 prosenttia laittaa metsän monimuotoisuuden hakkuiden edelle. Samaa mieltä on 72 prosenttia metsänomistajista.