Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Torpparivapautus Vilppulassa

Torpparilaitoksen juuret ulottuvat 1600-luvulle, jolloin aateliskartanoiden maille perustettiin ensimmäiset torpat täyttämään työvoimantarvetta. 1750-luvulla torpparius lisääntyi roimasti, kun talonpoikaistilat saivat oikeuden perustaa mailleen torppia. Suomessa torpparit eli vuokraviljelijät maksoivat vuokransa torpasta ja maapalasta maanomistajalle lähinnä luontoistuotteina ja tekemällä päivätöitä eli taksvärkkiä maanomistajan tilalla. Oman tilan viljely ja karjanhoito hoidettiin päivätyövelvollisuuden ohessa. Torppa perittiin yleensä vanhemmilta ja torpan maita lohkottiin pienemmiksi vuokratiloiksi perillisten kesken. Torppa oli myös mahdollista ostaa siirtosummalla. Kaikille torpparijärjestelmä ei millään voinut taata maata, joten tilattomien määrä paisui ongelmaksi 1800-luvun lopulla. Vuonna 1918 tuli voimaan torpparilaki, joka antoi vuokraajalla oikeuden lunastaa tilansa itsenäiseksi omistajan tahdosta riippumatta. Maatyöläisten lakkoilu Suomessa 1900-luvun alussa maanomistajien ja vuokralaisten väliset ongelmat kärjistyivät torpparikysymykseksi. Järjestelmä oli vanhentunut ja epäoikeudenmukaiseksi koettu. Torpparit alkoivat järjestäytyä: torpparikokouksia pidettiin säännöllisesti vuodesta 1906 lähtien ja Maanvuokraajien liitto perustettiin vuonna 1910. Keväällä ja kesällä 1917 maataloustyöväki lakkoili myös Hämeessä. Maatyöväen vaatimukset kahdeksantuntisesta työajasta kovenivat. Uudistusten läpivienti ei ollut helppoa, sillä maatyöläiset olivat vuosisataisen perinteen myötä vahvasti isäntiinsä sidottuja, eikä kahdenvälisiä työaika- tai palkkaneuvotteluja tunnettu. Kylvökauden päätyttyä maataloustyöväen lakkoilu väheni, vaikka vielä touko-kesäkuun vaihteessa Pirkanmaan alueellakin puhkesi uusia lakkoja muun muassa Vilppulassa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Torppien lunastaminen Torpparivapautuksen nimellä kulkeva lakiuudistus seurasi sisällissotaa vuoden 1918 syksyllä. Torpan tai mäkituvan sai nyt lunastaa itselleen halutessaan kohtuuhintaan. Vuonna 1919 oikeus myönnettiin myös lampuotitiloille. Torppien lunastushinnan pohjaksi tuli vuoden 1914 hintataso, mikä alensi vuokralaisten maksamaa hintaa oleellisesti. Torpan lunastushinnan sai kuolettaa nopeammassakin tahdissa. Lisäaikaa lyhentämiselle sai vähävaraisuuden tai torpparin maatilaansa tekemien parannustoimien vuoksi. Torpat olivat itsenäistyneet, mutta monen pienviljelijän rasitteena oli torpan lunastushinnan lisäksi verotus. Vilppulassa kruununtorpparit olivat 1917 anoneet senaatilta, ettei veroa maksettaisi ”käypien hintain mukaan” torpilta. Nyt kun torpat olivat itsenäistyneet, halusivat he hoitaa tilaansa ja peltotilkkuansa tehokkaammin: –Torpilla on siveellinen oikeus pyytää yllä mainittua alennusta syystä, että vielä on paljon parantamisen varaa maanviljelyksessä kruununtorpillakin. Sivutyöt verorahan haalimisessa on esteenä töiden suorittamiseen. Olisi saatava asiat sille uralle, että leivän särvintäkin omasta maasta enimmäkseen saataisi, kirjoittaa nimimerkki Torppari tammikuussa 1919. ( Työkansa 10.1.1919) Lähteet: http://itsenaisyys100.fi/torpparien-ja-tilattomien-tyytymattomyys-ei-sytyttanyt-sisallissotaa/ http://www.tyovaenliike.fi/vuosi-1917/toukokuu-1917/ Suodenjoki, Sami – Peltola 2007, Jarmo Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa. Luokka, liike ja yhteiskunta 1880–1918. Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla I. Tampere. Lehdet: Kansan lehti 12.7.1919 ja Työkansa 10.1.1919