Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kirja-arvio: Tavallisten ihmisten ihanteet kuolivat sisällissodassa

Kirjalla on kaunis nimi Ja satakieli lauloi Fellmanin pellolla mutta romaanin tapahtumat ovat kaukana kauneudesta. Kirja kertoo ihmisten ja sotien kauheudesta silloin, kun aatteenpalo vie, ja veli kääntyy veljeä, sisar siskoa ja naapurit toisiaan vastaan. Uhriksi päättyy yhtä lailla työläinen, torppari, talollinen tai vaikka kirkkoherra. Kirjan tapahtumat ajoittuvat sekä Suomen sisällissodan vuoteen 1918 että nykyaikaan helsinkiläisen kirjailijan Heikki Puharilan elämän avulla. Avioliitossaan kärsivä ja sukuaan tutkiva Puharila kirjoittaa sisällissodan taisteluista Längelmäellä, Orivedellä, Vilppulassa ja Tampereella. Pääpaino on Längelmäellä, mistä kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Selma Törölä tulee raskaaksi kartanon isännälle vuonna 1897. Törölä joutuu lähtemään työn hakuun Helsinkiin, missä hän synnyttää Ilmarin. Punaisen aatteen palo leviää Helsingissä työläisten keskuudessa, ja nuorimies Törölä päätyy sodan melskeissä Längelmäelle vaatimaan hyvitystä. Längelmäelle sanitääriksi päätyy Selmakin ja auttaessaan muita hänet vangitaan. Längelmäellä sota on veristä ja totista, armoa ei anneta. Ihmisiä teloitetaan mielivaltaisesti, joukot ovat kurittomia ja kostonhimoisia. Sotahulluus jatkuu Lahdessa Hennalassa ja kirjan nimeä kantavalla Fellmanin pellolla, Suomen suurimmalla vankileirillä, minne sodan hävinneet noin 22 000 punaista vankia kasataan odottamaan tuomiota. Monelle se merkitsi teloitusta. Joukossa on naisia ja lapsiakin. Kirjailija Tapani Heinonen on psykologian maisteri Jyväskylästä, ja tämä Fellmanin pellolle tiivistyvä teos on hänen neljäs romaaninsa. Häntä on aikaisemmissa teoksissa kehuttu ihmismielen kuvauksista. Tässä kirjassa ihmiset eivät ole pelkkiä hulluja tappokoneita, vaan ihmismielessä on kaikenlaisia sävyjä. On myös hyviä ihmisiä, jotka näkevät hädässä kärsivän ihmisenä, ei vain punikkina tai valkoisena lahtarina. Kirjaa on paikoin ahdistava lukea juuri sodan raakuuden vuoksi, vaikka sellaistahan sota on. Kaikesta raskaudestaan huolimatta romaani on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos historia kiinnostaa. Heinonen kuvaa tapahtumia ja tavallisia ihmisiä koskettavasti ja pohtii päähenkilöiden kautta, mikä johtaa rauhallisen kansan sotaan ja terroriin. Maailmaan näitä sotahulluja ja terroristeja näyttää mahtuvan, eikä mikään lintukoto ole heiltä turvassa.