Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Vuoden pelottavin tarjoaa jännitystä, mutta ei kauhua

Vuoden pelottavimmaksi romaaniksi tituleerattu C.J. Tudorin esikoinen Liitu-ukko (WSOY, 2018, 426 sivua) vie lukijansa jännittävään tarinaan. Vaikka teosta kuvataan pelottavaksi ja verrataan kauhun mestariin Stephen Kingiin , ei teos ole kuitenkaan aivan maineensa veroinen pelottavuudessaan. Liitu-ukko on vangitseva trilleri lapsuudenleikistä, josta kehittyy jotain aivan muuta kuin mitä odotettiin. Tarina alkaa vuodesta 1986, kun tarinaa kertova Eddie ja hänen kaverinsa olivat kaksitoistavuotiaita. Liitu-ukot ovat heidän salainen koodinsa: he jättävät toisilleen viesteinä pieniä liitu-ukkopiirroksia, joiden merkityksen vain he tietävät. Mutta sitten salaperäinen liitumies johdattaa heidät suoraan paikalle missä silvottu ruumis lojuu – ja kuten arvata saattaa, ei mikään enää ole ennallaan. 30 vuotta myöhemmin ystävykset saavat kirjeen, joka sisältää ainoastaan kuvan liitu-ukosta. Sitten yksi heistä kuolee. Eddie oivaltaa, että kykenee pelastamaan nahkansa vain selvittämällä, mitä kauan sitten todella tapahtui. Jännitys kietoo lukijan pikkusormensa ympärille eikä kirjaa pysty jättämään kesken. Kirja on miltei pakko lukea loppuun niin pian kuin vain pystyy, koska pitäähän se tietää, kuka kaiken takana mahtaa olla. Tarinan edetessä on monta kertaa varma, kuka syyllinen oikeasti onkaan, mutta pian huomaakin olevansa väärässä ja takaisin alkupisteessä. Monihaarainen tarina nivoutuu taidokkaasti yhdeksi kokonaisuudeksi, joka saa mielenkiinnon pysymään tarinassa yllä. Ennakkoajatukseni kirjasta oli, että tämä ei ole minun juttuni, sillä viittaus Stephen Kingin teoksiin ei saanut minua innostumaan. Sinänsä en ole Kingiä lukenut, vain nähnyt muutaman elokuvan, jotka eivät olleet minun juttuni. Liitu-ukko oli kuitenkin varsin mukaansa tempaava ja nopeasti luettava kirja, joka kaikessa piinaavuudessaan ja karmeudessaan kiehtoo lukijaansa. Sitä ei vain voinut päästää käsistään tai jättää kesken. Liitu-ukon henkilöhahmot olivat varsin mielenkiintoisia ja jokaisesta heistä paljastui jotain erikoista tai ennalta odottamatonta. Suosittelen Liitu-ukko ehdottomasti kaikille, jotka pitävät mysteereistä ja jännityksestä sekä odottamattomista käänteistä. Jos kuitenkin lukija tuntee itsensä herkäksi, en suosittele Liitu-ukkoa ainakaan iltalukemiseksi. Mira Metsälä