Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Aikansa kullakin

Ihmiset ovat jakautuneet luonteeltaan mielenkiintoisesti vuodenaikojen mukaan. Joku rakastaa yksinomaan kesää, joku talvea ja toiset taas syttyvät katsellessaan keltaisia ja punaisia puita pitkin metsiä. Itse en ole koskaan ollut syksyihminen. En ole oppinut ymmärtämään sitä iloa, joka syntyy, kun illat pimenevät ja luonto kuolee. Syksyä kamalampi on vain talvi. Silloin kaikki on jo kuollutta, enkä ole koskaan voinut sietää lunta. Kesä nyt menettelee tietysti niinä vuosina kun sellainen sattuu tulemaan. Minun mielestä ylivoimaisesti paras vuodenaika on kevät. On hienoa seurata kun vähitellen päivät pitenevät ja joka päivä huomaa kasveissa jotain edistystä tapahtuneen, jopa rikkaruohoja on vähän aikaa mukava nähdä. Tänä vuonna kesäihmisille kyllä herkkua on riittänyt, eikä kukaan ole päässyt moittimaan lomailmoja paitsi ne, joille ilma oli jo liian kuuma ja kuiva. Pitkän helleajan jälkeen lämpöä on riittänyt vielä syksyllekin ja harvinaisen ”lokaloimuksi” kutsutun suihkuvirtauksen ansiosta päästiin nauttimaan lämpimimmistä keleistä kautta aikain. Virallinen lämpöennätys nousi yli 20 asteen ja meidän mäelläkin päästiin lähelle sitä. Vannoutuneena syksyn vihaajana täytyy kyllä tunnustaa, että näin hienossa ja kirkkaassa kelissä syysväreissä hehkuvat lehtipuut näyttävät lumoavan kauniilta ja kulkeminen luonnossa on kuin seikkailu maisemataulussa. Järvenrannat vaan ovat jotenkin lohduttoman näköisiä, kun vesi on kuivan kesän jälkeen niin alhaalla. Monet kertovat katselleensa hämmästyneenä tuttuja vesireittejään, koska esiin on tullut kiviä sellaisissa paikoissa, missä niitä ei koskaan aiemmin ole näkynyt. Ennen vanhaan ukot katsoivat piisaminpesistä, kuinka paljon syksyllä vielä sataa. He olivat sitä mieltä, ettei piisami voi olla väärässä. Jos se tekee pesänsä kuivaksi jäävälle maalle, sen käy huonosti. Nyt ei enää piisameita meillä päin ole antamassa vinkkiä, enkä ole tutkinut sammakoita tai ahvenen selkäruotoa, mutta omassa selkäruodossa on sellainen värinä, että vettä tulee satamaan jossain olomuodossa tänä talvena vielä paljon. "Minun mielestä ylivoimaisesti paras vuodenaika on kevät."