Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Hauta otetaan uudelleen käyttöön – mitä tapahtuu edellisen vainajan luille? Me selvitimme

Kun vanhoja, jo käytöstä poistettuja hautoja otetaan uudelleen käyttöön, voi kaivamisen yhteydessä nousta esiin edellisen vainajan luita. Mänttä-Vilppulan seurakunnan talouspäällikkö Samuli Suokkaan mukaan hautojen kaivutöiden yhteydessä luiden löytyminen on melko tavallista. –Haudan koskemattomuus aika on nykyisin 15 vuotta, mutta tässä ajassa ei tapahdu kaikkien luiden häviämistä. Tähän vaikuttaa merkittävästi maaperän koostumus ja -kosteus. Valtaosa luista kuitenkin maatuu ja näin ollen mahdolliset löydökset ovat suurimpien luiden osia, Suokas selventää. Hautaussyvyys vaikuttaa löydöksiin Kaivutöiden yhteydessä luiden löytymiseen vaikuttaa osin myös edellisten hautojen syvyys. Suokas kertoo, että 1990-luvun puoliväliin asti hautaussyvyys on ollut syvähaudassa 2,4 metriä ja matalassa haudassa 1,8 metriä. Nykyisin vastaavat hautaussyvyydet ovat 2,1 metriä ja 1,5 metriä. –On mahdollista, että uudelleen hautaus ei tapahdu samaan tasoon, mutta tähän toteutuneeseen syvyyteen on monia vaikuttavia seikkoja hautausmaittain, haudoittain tai onko hauta kaivettu koneellisesti vai lapiolla, Suokas kertoo. Hauta kaivetaan Suokkaan mukaan aina erityisellä huolellisuudella ja arvokkuudella. –Ohjeena on, että kun hauta avataan uudelleen, löydetyt luut suojataan kaivuun ajaksi ja laitetaan takaisin haudan pohjalle ennen uutta vainajaa, Suokas sanoo. Normaali käytäntö käyttää hautaa uudelleen Suokkaan mukaan hautojen uudelleenkäyttö on normaali käytäntö, etenkin keskustojen hautausmaa-alueilla, kun hautausmaiden laajentaminen ei ole mahdollista. Lisäksi hautapaikat saattavat olla saman suvun hallinnassa vuosikymmeniä ja silloin onkin tavanomaista useamman sukupolven hautaaminen samaan hauta-alueeseen. –Esimerkiksi Vilppulan hautausmaan vanhin alue on otettu käyttöön 1890-luvulla, joten on mahdollista, että samaan hautaan on haudattu jo 4 sukupolvea, Suokas kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kun hauta poistetaan käytöstä, poistetaan samassa yhteydessä myös sen muistomerkit. Suokas muistuttaakin, että haudalta poistetut muistomerkit ovat aina omaisten omaisuutta. Suokkaan mukaan kuitenkin lähes jokaisessa tapauksessa muistomerkkien jälkikäsittely jää seurakunnan huoleksi. Käytännössä se tarkoittaa seurakunnalle palautuneiden hautakivien toimittamista murskattavaksi. –Joissakin seurakunnissa on vanhoista hautakivistä muodostettu niin sanottu museoalue, mutta meidän seurakunnassamme ei ole resursseja ottaa huolehtimisvastuulle näitä haudoilta poistettuja muistomerkkejä. Oikea paikka kivillä on haudalla, mistä omaiset huolehtivat, Suokas sanoo. –Yksittäisessä tapauksessa olemme hyödyntäneet poistettuja vanhoja hautojen reunakiviä esimerkiksi pengerrystarkoitukseen. Tuhkaukset yleistyvät Hautaamisen ohella Mänttä-Vilppulan seurakunnan alueella vainajien tuhkaus on myös yleistymässä. Suokas kertoo, että vuosittain jo 35–40 prosenttia alueen hautauksista on tuhkauksia. Myös tuhkan sijoittaminen yhteiseen muistolehtoalueeseen, ilman henkilökohtaista hoidettavaa hautaa lisääntyy jatkuvasti. –Määrän kasvuun on varmasti vaikuttanut omaisten asuminen kaukana, jolloin hautojen hoitoon on etsitty erilaisia, helpottavia tapoja. Myös uurnan sijoittaminen muistolehtoon on arkkuhautausta merkittävästi edullisempi tapa, Suokas toteaa.