Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Mäntän Sekakuoro jätti haikeat jäähyväiset Sepolle

Jatkuvasti tasoaan nostava kuoro on saa nykyään konsertoida täysille saleille. Yleisö sai tälläkin kertaa kuulla täysipainoisen ja monipuolisen juonellisen konsertin. Serlachiuksen Gösta-museon Kivijärvisali oli perjantaina jo hyvissä ajoin ennen konsertin alkua lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä väkeä. Mäntän Sekakuoroa johtava Katja Autonen-Lepistö on muutamassa vuodessa nostanut kuoron tasoa huimasti. Myös sen koko on kasvanut ja ilahduttavinta on se, että myös miehiä on nyt mukana riittävästi. Itse konsertti alkoi tarinallisesti surullisissa merkeissä. Seppo (Juha Lehtonen) , jonka elämää kuoro on konserteissaan seurannut jo kaksi kertaa aiemmin, on aika heikossa hapessa. Elämä on valunut läpi sormien. Rakkauksiakin on elämään mahtunut, mutta mikään niistä ei ole kestänyt. Nyt kaikki aika kuluu kapakoissa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tarinan käsikirjoittaja Katja Loijas- Ahonen on käsikirjoitusta tehdessään joutunut kahlaamaan läpi suurin piirtein kaikki mahdolliset suomenkieliset musiikkijulkaisut viimeisten vuosikymmenten ajalta. Lähes kaikki repliikit ovat nimittäin lyhyesti ja ytimekkäästi suoria lainauksia kappaleiden nimistä. Sinänsä konsertin ensimmäinen kappale oli aika yllättävä, mutta vain siksi, että se esitettiin lausumalla viulun säestyksellä. Ihmisen Ikävän toisen luo esittivät Matti Ahonen ja Katja Autonen-Lepistö. Heti toisessa kappaleessa, joka oli tunnelmaan erinomaisesti sopiva Juice Leskisen ikivihreä Syksyn Sävel , pääsi koko kuoro osoittamaan osaamistaan ja hyvältä se kuulosti. Kaikki äänet soivat puhtaasti, vaikka tässä vaiheessa varmasti kaikilla laulajilla oli vielä melkoisesti perhosia vatsassa. Jo kolmannessa kappaleessa päästeltiin täysillä. Luultavasti aika harva on kuullut Eppu Normaalin Baarikärpästä kuoroversiona. Sovituksen tähän oli tehnyt kuoron johtaja. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ryyppylaulun jälkeen Timo Tukia pääsi esittämään karaokena lempikappaleensa Mandoliinimies . Tämä oli myös Sepon tarinassa ratkaiseva kappale. Hänelle riitti ja mies päätti vaihtaa niin seuraa kuin maisemaa. Jääköön arvoitukseksi muille kuin konsertin kuulleille, tai vielä kuuleville, minne mies lopulta Mäntästä lähti. Konsertissa kuultiin kaikkiaan viisitoista kappaletta ja kaikista niistä paistoi läpi laulamisen ja yhdessä tekemisen ilo. Kun harjoituksissa on hauskaa, niissä jaksaa käydä, ja lopputulos on sekä laulajille että kuulijoille elämys. Konsertissa kuultiin niin monta hienoa kappaletta, että niistä on vaikea nostaa yhtä yli muiden. Ilahduttavaa oli kaiken muun ohella se, että tällä kertaa kuorolaiset huolehtivat myös säestyksistä omalla porukalla. Jos nyt yksi kappale illan annista pitää kuitenkin ostaa ykköseksi, taitaa valita kohdistua viimeiseen ylimääräisenä esitettyyn kappaleeseen. Kuin taivaisiin soi uskomattoman upeasti ja katsomossa syttyneet tuikut loivat upean tunnelman.