Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Kaksi vuotta ilman äitiä ja vaimoa: "Emme olisi selvinneet ilman läheisiä"

Marraskuinen lauantaiaamu kaksi vuotta sitten muutti vilppulalaisen Riihosen perheen arjen totaalisesti. Arkisesti alkanut aamu muuttui nopeasti surun ja tuskantäyteiseksi. Perheen äiti Jonna Riihonen oli nukkunut yön aikana pois. Aamun valtavan hässäkän jälkeen Jonnan miehelle Jarkko Riihoselle ja lapsille, 2-vuotiaalle Juulille ja 4-vuotiaalle Jarolle , alkoi valjeta, mitä todella oli tapahtunut. He olivat nyt kolmistaan. –Ensimmäiset kuukaudet olivat todella vaikeita, etenkin Juulille. Hän oli minussa aivan kiinni enkä päässyt edes vessaan ilman häntä, Jarkko Riihonen, 42, muistelee kahden vuoden takaisia tapahtumia. Äidin kuolinpäivä on jäänyt Juulille tarkasti muistiin, vaikka hän oli tapahtumahetkellä hyvin pieni. Jarkko Riihonen kertoo Juulin kuvailleen tuon aamun tapahtumia näin: –Ensin meille tuli ambulanssi, sitten tuli poliisi ja sitten tuli se musta auto, joka vei äidin pois. Äidin ja rakkaan vaimon poismenon jälkeen Jarkko Riihosen ja lasten tukena olivat muutamat hyvin läheiset ja tärkeät ihmiset, mistä perhe on yhä todella kiitollinen. Näiden läheisten voimin he pääsivät ylös ja eteenpäin. –Ilman heitä emme olisi selvinneet. He ovat auttaneet meitä paljon ja nostaneet meidät pinnalle, Jarkko Riihonen sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kuluneen kahden vuoden aikana Riihosten perheessä on puhuttu äidin poismenosta lukuisat kerrat. Yhdessä asioista puhuminen on tuonut lohtua koko perheelle. Jarkolle on ollut koko ajan selvää, että äidistä ja hänen poismenostaan saa puhua ja äitiä saa ikävöidä. –Äidinikävä on ollut Juulilla selvästi kovempaa kuin Jarolla, vaikka oletin Juulin olleen niin pieni, ettei hän muistaisi, Jarkko Riihonen sanoo. Lasten äidinikävän keskellä Jarkko Riihonen on kantanut myös omaa suruaan ja hoitanut perheen asiat niin hyvin kuin on pystynyt. Suurin huoli hänellä on kuitenkin ollut ja on yhä lasten selviytyminen. –Kaikista pahimpia aikoja itselleni ovat olleet juhlapyhät ja viikonloput. Silloin pienikin asia voi laukaista totaalisen voimattomuudentunteen. Koen kuitenkin, että itse aina jotenkin tästä kaikesta selviän, mutta miten saan lapset pidettyä pinnalla, Jarkko Riihonen toteaa. Tunteiden sekamelskan, jaksamisen ja surun keskellä Jarkko Riihonen on onnistunut yksinhuoltajaisän arjestaan hyvin, vaikka kuoppia matkalla on yhä. Kahden pienen lapsen, koirien ja omakotitalon hoitaminen yhdistettynä omaan työhön vie isän kaiken ajan. Kaikkea ei ehdi millään tehdä, vaikka kuinka yrittäisi. –Viimeisen kahden vuoden aikana en ole juuri lenkillä käynyt saati nukkunut kunnon yöunia. Väsyneenä kaikki tunteet ja kokemukset vielä kertaantuvat. Oma jaksaminen on kovilla, Jarkko Riihonen myöntää. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Hän kertoo, että läheisten avun lisäksi heillä kävi muutamia kertoja kunnan perhetyöntekijä apuna ensimmäisinä kuukausin Jonnan poismenon jälkeen, mutta sen jälkeen he ovat selvinneet omillaan. –Välillä tuntuu kurjalta kuormittaa aina niitä muutamia läheisimpiä ihmisiä, kun apua tarvitsemme, mutta olen huono pyytämään apua ulkopuolisilta. Olen etsinyt lapsille tukiperhettä ja olisi hienoa, jos jostakin sopiva tukiperhe löytyisi. Otan mieluusti vastaan vinkkejä tukiperheistä, Jarkko Riihonen kertoo. Vaikka kaksi viimevuotta ovat olleet Jarkko, Juuli ja Jaro Riihoselle raskaita ja uuden elämän opettelua, on siihen mahtunut paljon hyvääkin. Jarkko Riihonen kertoo, että hänelle itselleen suurin asia on lähiaikoina ollut uuden elämänkumppanin löytäminen. –Minulle oli pelastus, että löysin Tiinan . Hän on se, joka tukee minua niinä huonoina päivinä ja nostaa ylös, kun tuntuu siltä, ettei mistään tule mitään ja etten selviä tästä, Jarkko Riihonen sanoo. Hän oli myös yllättänyt siitä, miten hyvin lapset ottivat Tiinan vastaan ja olivat nopeasti asian kanssa sinut. Nykyään kumpikin lapsi jo odottaa Tiinaa kylään. –Isänpäivänä meidän on ajatus lähteä yhdessä retkelle Helsinkiin lasten ja Tiinan kanssa. Oman isänpäivälahjani olenkin jo saanut, Jarkko kertoo. –Pääsin jo viikko sitten yksin metsästysporukan mukaan hirvimetsälle oman koirani kanssa. Jännitin etukäteen mennä vieraaksi uuteen porukkaan, mutta se meni hienosti. Se oli isän virkistysreissu.