Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Ihmisyyden tunnustajat aloitti toimintansa 40 vuotta sitten

Peruutetaan aluksi hetkeksi reilun 40 vuoden takaisiin tapahtumiin. Silloin muutamaa vuotta aiemmin kristosofiaan tutustunut Martta Horjander perusti yhdessä parinkymmenen nuoren kanssa yhteisön Kaavin Ahosenniemeen. Pari vuotta myöhemmin yhteisö sai nimekseen Ihmisyyden tunnustajat. Horjander oli sairastunut vakavasti vuonna 1968 ja toivuttuaan sairaudesta hän koki saaneensa henkisiä kykyjä. Hänellä oli ollut myös muita kokemuksia. Martan tärkeimmäksi teosofiseksi opettajaksi nousi Pekka Ervast . Horjander lähti alun perin uudistamaan teosofista liikettä käytännön suuntaan, mutta koska hänen linjansa ei saanut kannatusta, oli edessä uuden teosofisen ryhmän perustaminen. Palataan nykyisyyteen ja Väinölään. Täysi salillinen Ihmisyyden tunnustajia on juuri nauttinut sunnuntailounaan kuunneltuaan sitä ennen esitelmää, jossa valotettiin rakkauden monia kasvoja. Rakkaus ja keskinäinen veljeys on väkivallattomuuden rauhan ohella yksi tärkeimpiä Ihmisyyden tunnustajien ajamia asioita. Huoneessa on koolla kuusi ihmistä, joista peräti neljä on ollut mukana alusta saakka ja kahdella muullakin on pitkä kokemus yhteisöstä. Seppo Kuulavuori, Pekka Peltola , Riitta Pietilä ja Juha Saarilehto ovat alkuperäisiä. Taina Hakaoja ja Outi Jaakkola ovat myös olleet mukana pitkään. Puhutaan aluksi liikkeen perustajasta Martta Horjanderista. Hän asui Väinölässä kuolemaansa saakka ja hänen henkensä tuntuu siellä edelleen vahvasti, vaikka poismenosta on jo yhdeksän vuotta. Martan jälkeen Ihmisyyden tunnustajilla ei ole ollut varsinaista johtajaa. Suuremmat asiat päätetään kollektiivisesti ja esimerkiksi kaikki yhteisöjen kolme kiinteistöä kuuluvat vuonna 2000 perustetulle Ihmisyyden tunnustajat säätiölle. Muistot Horjanderista ihmisenä ovat kaikilla samansuuntaisia. Hänestä käytetään muun muassa adjektiiveja, innostava, sydämellinen, huolehtiva.. Ihminen, joka ymmärsi kuinka meidän tulisi ihmisenä kasvaa. Horjanderia kuvataan myös viisaalla tavalla voimakkaaksi henkilöksi, joka tarvittaessa osasi olla myös topakka. Jotain hänestä kertonee myös se, ettei kukaan läsnäolijoista ole elämänsä aikana tavannut toista hänen kaltaistaan ihmistä. Työn tekeminen elämisen eteen on ollut alusta alkaen yksi yhteisön kantavia ajatuksia. Minkäänlaisia sosiaaliavustuksia ei käytetä. Kaikki elanto pyritään hankkimaan omalla työllä. Kukaan yhteisön jäsenistä ei ole ilmoittautunut työttömäksi, vaikka töitä ei aina olisikaan. Lisäksi eletään yhteistaloudessa, johon kaikki kantavat omat roposensa. Tällä hetkellä Ihmisyyden tunnustajiin kuuluu jo jonkin verran eläkeläisiä. Kaikki kynnelle kykenevät osallistuvat kuitenkin yhteisiin töihin ja työikäiset tekevät töitä omassa työyhtymässä, joka on keskittynyt maalaus- ja siivoustöihin. Ihmisyyden tunnustajien kaltaiset yhteisöt eivät läheskään aina ole olleet niin pitkäikäisiä kuin Martta Horjanderin 40 vuotta sitten perustama. Yleensä yhden vahvan ihmisen johtama yhteenliittymä on kaatunut viimeistään tämän kuoleman jälkeen sisäisiin riitoihin ja valtataisteluihin. Mikä mahtaa olla se yhdessä pitävä voima, joka on auttanut jaksamaan yhdessä kaikki nämä vuodet? Aika on niin pitkä, että siihen mahtuu väistämättä myös vaikeampia aikoja. Koolla olevat yhteisön jäsenet ovat yhtä mieltä siitä, että tärkein koossa pitävä voima on yhteinen elämänkatsomus. Ehkä kaikki ovat oppineet ihmisenä kasvamisesta jo sen verran, että he ymmärtävät yhden perusasian. Vain itse voi kasvaa. Ketään toista ei voi kasvattaa, vaikka se kieltämättä välillä olisi helpompaa kuin kasvaa itse. Mänttä-Vilppulassa Ihmisyyden tunnustajat ovat ehkä parhaiten tunnettuja kulttuuriharrastuksistaan.  Lähes kaikki harrastavat jotain taidetta ja useimmat tekevät taidetta laidasta laitaan. Väinölän kesäteatteri ja Sampolan taidenäyttely ovat tuttuja kaikille vähääkään kulttuurista kiinnostuneille. Myös musiikilla on suuri rooli ja soittamisen lisäksi sitä myös tehdään aktiivisesti. Yksi alusta alkaen kuvioissa mukana ollut asia on aseettomuus. Tämä perustuu Pekka Ervastin oppeihin. Ensimmäinen taidenäyttely Aseeton Suomi järjestettiin vuonna 1979 Varkaudessa ja sen jälkeen jatkuvasti päivittyvä näyttely on kiertänyt lähes keskeytyksettä ympäri Suomea erilaissa paikoissa muun muassa kirjastoissa. Myös kouluvierailuja on tehty jatkuvasti 80-luvulta lähtien. Yhteisön kolmessa kiinteistössä Väinölässä, Sampolassa ja Toukolassa elää reilut 40 Ihmisyyden tunnustajaa.