Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Elämänmäen parantolan arkea 1900-luvun alussa

Edvard Wilhelm Lybeck (1864–1919) aloitti lääkärinä Helsingin Töölössä äitinsä, lääkärinleski Sofia Lybeckin perustamassa Kammion hoitokodissa. Tutustuminen Leo Tolstoin oppeihin suuntasi Lybeckin kiinnostuksen luonnonmukaisiin hoitoihin. Lybeck myi Kammion ja perusti Vilppulaan, noin 10 kilometriä Vilppulan asemalta, metsien keskelle luontaishoitoihin erikoistuneen Elämänmäen parantolan. Parantolassa oli erikseen rakennukset sekä naisille että miehille: Ensimmäisellä, n.k. Katajamäellä, on kaksiskerroksinen puurakennus, jossa asuu laitoksen lääkäri perheineen sekä naispotilaat. Siellä saa myöskin nähdä, miten tarkkaan lääkäri ja hänen puolisonsakin aamusta iltaan ovat laitoksen töihin ja askareihin kiinnitettyjä, samoin myöskin palvelijakunta. Toinen, n. k. Elämänmäki, on noin 110 metriä korkea, synkällä havumetsällä peittynyt hiekkaperäinen kumpu, jonka harjalla sijaitsevassa kaksikerroksisessa puurakennuksessa on yhteinen ruokala, sekä mieshoidokkien ja palveluskunnan huoneita. (Vapaa Sana 28.8.1911) Valtion kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Elämänmäkeen saapui hoidettavaksi mieleltään häiriintyneitä pitkäaikaissairaita. Heidän lisäkseen Lybeckiltä haettiin apua mitä erilaisimpiin vaivoihin, joita olivat esimerkiksi uupuminen, hermostuneisuus, erilaiset neuroosit, reuma, krooniset kivut, masennus, nivelkivut, unihäiriöt, ruoansulatusvaivat ja päänsärky. Parantolan vilkkainta aikaa oli 1910-luvun alkupuoli, jolloin potilaita saapui ulkomaita myöten rautateitse Vilppulan aseman kautta tai laivalla. Tavallisin hoitoaika oli kolmesta viikosta kuukauteen. Hoidoksi tarjottiin kasvispohjaista ravintoa, valo- ja ilmakylpyjä, vesi-, savi- ja sähköhoitoja, paastoa, liikuntaa ja liikehoitoja, hierontaa, meditaatiota ja uskonnollista parantamista. Myös työterapia oli keskeisessä roolissa: Niinpä siellä käydessäni tapasin keuhkotautisia, alkoholisteja y. m. Parannuskeinot ovat aurinko eli ilmakylvyt, jolloin miehet vyötäisiin asti alastomina ja avojaloin astuen työskentelivät ulkotöissä niinkuin pellolla, puutarhassa j. n. e. Ruskeaihoisia miehiä näkee joko yksitellen tahi ryhmissä ahertelemassa. Naiset keveästi puettuina tullen mennen astua sipsuttelevat hommissa hekin. Työssä ja touhussa täytyy olla jokaisen siihen vähänkin kykenevän olla. Sillä työ tietysti vahvistaa hermostoa ja lisää elämänhalua. (Tamperelainen 21.9.1907) Nimimerkki Kuhnija saapui hoitolaan 1911: Tänne parantolaan toi minutkin kyytimies Wilppulan asemalta noin kaksi kuukautta sitten ja oli aikomukseni ruveta kuhne-ammeessa istumaan. Kuhnijan mukaan parantolan tiukka kasvisruokavalio houkutteli karkuretkille lähitalojen notkuvampien pöytien ääreen kuten myös kalastamaan: Oudolta tuntuu vastatulleille käydä joka päivä monta kilometriä näitä mäkiä, tottua uimapukimiin ja aina avonaisiin ikkunoihin, sekä ainaiseen kasvisruokaan. Olin itsekin välin kyllääntynyt siihen; kun ei muuta saanut, päätin lähteä toverini kanssa kalaan, että kerran saisi oikein hyvän kala-aterian. Elämänmäki toimi kaikkiaan kolmetoista vuotta (1904–1917). Viimeiset elinvuotensa Lybeck hoiti lääkärin tointa Kirvun parantolassa Karjalan Kannaksella. Hänen oma henkinen terveytensä alkoi rakoilla ja hän kuoli vain 54-vuotiaana oman käden kautta vuonna 1919. Metsittynyt parantolan ympäristö on nykyisin Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvaa vanhojen metsien suojelualuetta. Suuri kansallisromanttinen päärakennus on poissa ja mäen päällä seisoo Lybeckin syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi pystytetty Eino Koiviston suunnittelema muistokivi. Lähteet: Kalle Achté, Jorma Rantanen ja Tapani Tamminen: Luontaishoidon isä tohtori E. W. Lybeck - Elämänmäen parantaja. Recallmed 1994. http://www.serlachius.fi/fi/kokoelmat/kuukauden-helmet/30-tohtori-e-w-lybeckin-muotokuva/ Tamperelainen 21.9.1907 Vapaa Sana 28.8.1911