Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

"Miksi minun pitäisi tuntea häpeää?" – Meri menetti isänsä yllättäen, taakaksi jäi suru ja syyllisyys

On pimeä korpi ja kivinen tie, ja usein se käytävä liukaskin lie. Jo lapsikin helposti langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois. Viisi vuotta tapahtuman jälkeen Meri ei halua tuntea häpeää eikä vihaa. Syyllisyyden kanssa hän joutuu kuitenkin painimaan. –Mieleni valtasi epäusko ja epätodellinen olo, kun kuulin isäni itsemurhasta. –En usko, että mikään olisi voinut tapahtumia estää. Tilanteeseen olisi pitänyt pystyä ja osata vaikuttaa jo paljon ennen kun isäni teki lopullisen päätöksen. –Isäni itsemurhasta on kulunut nyt noin viisi vuotta. Syyllisyydestä en ole päässyt täysin eroon, vaikka se aika-ajoin helpottaakin. Usein kuitenkin mieleni valtaa ajatus siitä, että olisinko minä voinut tehdä jotain toisin. Olisinko minä voinut estää tapahtumat? Kaikkien elämä päättyy joskus. Se täytyy hyväksyä, vaikka tuntuisi miten pahalta. Jo lapsikin helposti langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois Meri uskoo tarkoitukseen, niin myös isänsä itsemurhassa. –Vaikka kamppailen syyllisyyden kanssa vielä tänäkin päivänä, niin usko ja usko tarkoitukseen auttaa paljon. Näin oli isäni kohdalla tarkoitettu – siihen haluan uskoa ja uskon. Meri kokee, että itsemurha on kuin parantumattoman sairauden viimeinen vaihe. –Käännekohta on tapahtunut jossain. Isäni kohdalla uskon, että käännekohta tapahtui hyvinkin nopeasti. Koen, että itsemurha on kuin parantumattoman sairauden viimeinen vaihe ja näin sitä pitäisi myös yhteiskunnassa käsitellä. Meri on saanut kokea monta epämiellyttävää suhtautumista, kun hän on kertonut isänsä itsemurhasta. Meri kokee, että itsemurhaan ei suhtauduta vielä tänä päivänäkään siten kuin siihen pitäisi. –Jos läheisesi on tehnyt itsemurhan ja kerrot siitä muille, ihmisten reaktiot ovat juuri sellaisia kuin niiden ei pitäisi olla. Ihmiset kiusaantuvat ja pelästyvät. Merin mielestä itsemurhasta puhuminen on nyky-yhteiskunnassa tabu, mikä pitäisi murtaa. Monen itsemurhan takana on pitkään jatkunut vakava masennus. Juuri esimerkiksi tästä syystä Meri kokee, että itsemurhasta pitäisi puhua ja siihen pitäisi suhtautua kuten muihinkin vakaviin sairauksiin. –Isäni kohdalla kyse ei ollut masennuksesta tai mistään muustakaan pitkään jatkuneesta, havaittavissa olevasta syystä. –Kaikki tapahtui nopeasti ja varoittamatta. Asioihin olisi pitänyt pystyä puuttumaan jo paljon varhaisemmassa vaiheessa, jos olisi vain ollut havaittavissa jotain mihin puuttua. Moni itsemurhan tehneen läheinen kokee häpeää. Häpeän pelko estää kertomasta asiasta ja läheinen jää asian kanssa pahimmassa tapauksessa yksin. –Kellään, joka on joutunut käsittelemään läheisensä itsemurhaa, ei ole mitään syytä tuntea häpeää. Siinä ei ole mitään hävettävää. Vertaistuki ja puhuminen auttoivat Meriä käsittelemään isänsä itsemurhaa. –Alkushokin jälkeen luin paljon muiden kertomuksia siitä kuinka he ovat selvinneet. Nämä kokemukset ja tunteiden avaamiset auttoivat minua paljon asian käsittelemisessä. Siksi olisikin erittäin tärkeää, että näitä kokemuksia jaettaisiin enemmän. Itsemurhasta pitäisi puhua enemmän avoimesti, sillä liian moni jää asian kanssa yksin. Itsemurhan tehneen läheisen ei tarvitse tuntea häpeää ja asiaa ei missään tapauksessa pidä piilottaa nurkkaan, vaan siitä pitää pystyä puhumaan avoimesti ja muiden pitää myös oppia suhtautumaan siihen avoimesti. –Kenenkään ei pidä käsitellä asiaa yksin. Kenenkään ei pitäisi pelätä kertoa kokemuksistaan häpeän pelossa. Meri kokee, että avoimempi keskustelu itsemurhasta voisi toimia myös ennaltaehkäisevänä voimana. –Avoin keskustelu ilman häpeän tai syyllistämisen pelkoa antaisi varmasti monelle tukea asian käsittelyssä ja sillä voisi olla myös ennaltaehkäisevä vaikutus. Isän itsemurha muutti Merin suhtautumiseen elämään täysin. –Suhtautumiseni elämään ja ihmisiin muuttui täysin. Isäni itsemurha osoitti minulle konkreettisesti sen, että matkamme voi päättyä milloin tahansa. Me olemme vain ihmisiä ja mikä tahansa hetki voi olla viimeinen. Tämä olisi asia, mikä jokaisen pitäisi oikeasti tiedostaa. Kuinka käyttäydyt toisia kohtaan, kuinka käyttäydyt itseäsi kohtaan. Anteeksiannon merkitystä ei voi korostaa liikaa, sillä koskaan ei tiedä, että mitkä sanat jäävät viimeisiksi. –Minä saan tukea ja voimaa uskosta, joku muu saa jostain muusta. On kuitenkin tärkeää, että jokainen tietäisi, että tukea on ja sitä saa kunhan vain uskaltaa puhua ja kertoa. Ilman, että tarvitsee pelätä reaktiota, minkä joutuu kohtaaman. Suru ei väisty koskaan –Isä, haluaisin sanoa sinulle, että ymmärrän sinua. En syyllistä, en ole katkera. Olen tukenasi vaikka et sitä enää näekään, mutta uskon, että tunnet. Kirjoitin nämä sinulle kirjeeseen, mutta koskaan et ehtinyt sitä saada. Tuon sen sitten tullessani. Toivon, että sanoisit minulle – älä syytä itseäsi. Surunauha ry on valtakunnallinen vertaistukijärjestö, jonka tavoitteena on tukea läheisensä itsemurhan kautta menettäneitä ja lisätä avoimuutta puhua itsemurhista. Vertaistukihenkilöt ovat Surunauhan kouluttamia vapaaehtoisia, joilla on oma kokemus läheisen itsemurhasta. Surunauhan vertaistuki 040 545 8954. Mielenterveysseuran kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202.