Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Mitä tuumi kylähullu omasta unelmastaan?

Kohtasin kerran kylähullun tyhjä taulu kainalossaan. Kylähulluksi hän itseään kuvaili tulkitessaan omaa kuvaansa. Tuon lyhyen kohtaamisen aikana sain kuulla, mitä tuumii kylähullu omasta kuvastaan, unelmastaan ja vapaasta tahdostaan. Ei soi ruislinnun laulu korvissani. Ei ole punaista tupaa ei perunamaata. Ei mennä kylän kahvilaan illoin istumaan. Piirsin kerran kuvan kaupungista, pienestä ja suuresta, kaduista, tehtaasta ja melusta. Kuvan menestymisestä, rahallisesta. Kuvan kiireestä. Kuvan tavoitteista, ei omista. Kuvan ajasta – nopeasti kuluvasta. Kuvan unelmista, tuskin omista. Kuvan, josta persoonat oli poistettu sivuun. Piirsin toisen kuvan. Kuvan punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Ruislinnusta, omasta pihasta. Kuvan omista tavoitteista, vapaudesta ja rauhasta. Kuvan kylän kahvilasta, aidosta tunnelmasta. Kuvan unelmasta, siitä omasta. Kuvan ajasta, sopivasti hidastuvasta. Ensimmäinen kuvani oli tumma. Toisesta kuvasta uhkasi tulla haalea, miltei tyhjä. Kulutinko liikaa aikaa ensimmäiseen? Jouduin jättämään jotain pois. Ensimmäisen kuvan aika kului nopeasti, siihen en voinut enää kajota. Onnekseni kaikkeen muuhun voin. Evääni riittivätkin toiseen kuvaan mainiosti, sillä siihen tarvitsin vain punaisen tuvan ja yhden perunan. Kaikki muu minulta jo löytyikin. Onnekseni piirsin kuvat oikeassa järjestyksessä, koska nyt voin tehdä sen mahdottoman ja liikkua taaksepäin. Jätin toisen taulun telineeseen, ja otin toisen kainalooni. Valojen sammuttua tumma kuva sopi paikalleen. Se ei kaivannut katsojaa, kun ei kukaan mitään olisi nähnytkään. Tämä haalea oli kevyt kantaa, koska se on vasta aluillaan. Odottaen punaista tupaa ja perunaa. Näin tuumi kylähullu - omasta tahdostaan. Ylpeänä omasta unelmastaan. Miksi kylähullu sitten tällaiseksi itseään ja kuvaansa luonnehtii? –En edes yritä olla täydellinen, sillä kukapa meistä, kylähullu simpautti kertoen tulevasta onnestaan.